Näin tiivistetysti, jos jotkut lukijat eivät ole asiasta tietoisia: Tsernobyl oli silloisessa Neuvostoliitossa sijainnut ydinvoimala, jossa tasan 25 vuotta sitten suoritettiin koe, jonka piti selvittää, ovatko laitteet vielä käyttökuntoisia. Fiksut testaajamiehet kuitenkin vetivät vivut punaisen puolelle huvin vuoksi, missä luki kissankokoisin kirjaimin "räjähdysvaara" tai jotain muuta, josta voisi päätellä, et sinne asti ei kannattais mennä. Ydinvoimalassa viel käytettiin erittäin epävakaata reaktorityyppiä, ja ei siinä kauan mennyt kun kuului poks ja koko voimalan katto lensi ilmaan. Ja siitä se hauskuus vasta alkoi!
Viereisessä kaupungissa säteilyarvot nousi taivaisiin, koska säteilevä ydinkämä pääsi sieltä suoraan taivaan tuuliin. Neuvostoliitto tapansa mukaan salasi kaiken, ja alkoi evakuoimaan porukkaa vasta parin päivän päästä, kun koko Eurooppa osoitti sormella Tsernobyliin päin havaitessaan epätavallisia säteilyarvoja. Silloinkin he vakuuttivat asukkaille, että me tässä vähän tuuletellaan, parin päivän päästä pääsette takaisin!
Seuraava ongelma olikin se ydinpolttoaine, jota levisi koko ajan lisää ja lisää ympäristöön ja tuulen mukana mm. Suomeenkin asti. Paikalle lähetettiin vapaaehtoisia "biorobotteja" tai "likvidaattoreita", jotka olivat tavallisia kansalaisia, jotka palkattiin korjaamaan tuhoja. Ensin tarkoituksena oli heittää ydinjätteet pois katolta ja haudata ne maahan. Katolla säteilyarvot olivat niin korkeat, että tunnin siellä oltuaan ihminen kuolisi. Aluksi katolla hääräsivät puskutraktorirobotit, mutta säteily oli niin kovaa, että parin päivän päästä nekin sekosivat ja lakkasivat toimimasta. Onneksi oli vielä biorobotit jäljellä! Ihmisiä lähetettiin katolle heppoisissa suojavarusteissa lapioimaan ydinpolttoainetta reunan yli. He saivat olla siellä vain 45 sekuntia päivässä, jotta säteilyarvot eivät nousisi liian korkeiksi. Kun tarpeeksi monta ihmistä oli altistettu vaaralliselle määrälle säteilyä, ne keksivät, ettei tästä tule mitään.
Lopulta, kun monta päivää riehuneet tulipalot oli saatu sammutettua ja viisaat miehet olivat lyöneet päänsä yhteen, rakennettiin voimalan päälle sarkofagi betonista. Se on kuin suuri kupu, jonka alle koko voimala peittyi. Se rakennettiin nopeasti ja vähän niin sun näin, eikä materiaalikaan tahtonut riittää. Tänä päivänä se sama sarkofagi peittää voimalaa edelleen. Varainkeruu aloitettiin heti lopullista sarkofagia varten, mutta vaikka asia koskee jokaista Euroopan maata, tarvittavia satoja miljardeja ei ole saatu vielä kasaan. Miksi sitten täytyy rakentaa uusi, kun vanhakin on jo kestänyt sen 25 vuotta? Siksi, koska se vanhakin vuotaa jatkuvasti. Kaupungissa elää edelleen muutama tuhat ihmistä, joista suurin osa työskentelee paikkaamalla sarkofagia joka ikinen päivä. Säteily sen vierellä on niin voimakasta, että jokainen työskentelee päivässä vain pari tuntia, jotta ei saisi tappavaa määrää säteilyä. Sarkofagi on kuin seula, ja se voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Se ei olisi vain harmi juttu kaupungin asukkaille, vaan jos sarkofagi romahtaa, sieltä lähtee sellainen säteilypöllähdys, että koko Eurooppa muuttuu asuinkelvottomaksi. Todennäköiseti me kaikki kuoltaisiin, että sepäs kuulostaakin kivalta!
Tämän jälkeen kaikilla on jo puntit täynnä, mutta vielä sananen bioroboteista, urheista työntekijöistä, jotka pelastivat meidät kaikki oman henkensä uhalla. Heille luvattiin hyvät korvaukset, mainetta ja kunniaa. Ainoa mitä he saivat, oli Neuvostotyyliin mitali rintaan ja heihei. Ne harvat hengissäolevat saavat vielä noin viisisataa euroa kuukaudessa korvauksia, mutta se ei riitä edes korvaamaan heidän lääkkeitään, joita he tarvitsevat säteilysairauksiaan vastaan. Viimeiset kymmenen vuotta tukea on koko ajan pienennetty. Onneksi Venäjä muisti heitä tänään juhlatilaisuudessa, he saivat toiset mitalit! Jippii.
Nykyään tilanne Tsernobylin viereisissä kaupungeissa on aika mielenkiintoinen. Siellä kasvaa jotkut kasvit, mutta muuten siellä on ihan kuollut meininki. Siellä täällä asuu jopa ihmisiä, ja putket, jotka heille tuovat vettä, kulkevat maan päällä parin metrin korkeudessa, koska maa on niiin saastunutta, että sinne ei voi putkia laittaa. Silti asukkaat viljelevät samaisessa maassa perunansa ja porkkanansa. Pari vuotta sitten Tsernobyliin alettiin tehdä myös turistimatkoja, ja netistä löytyy parit kertomukset suomalaisten reissuista sinne. Laitan ne myöhemmin yhteen linkkilistaan.Yksi matkustaneista kertoo, että voimalan viereisessä kaupungissa oli ihan hiljaista. Siellä ei kuullut linnunlaulua, eikä minkäänlaista rapinaa tai kolinaa. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että maailmasta ei helpolla löydy enää paikkaa, jossa olisi aivan hiljaista, ei kuuluisi ainoatakaan ihmisten luomaa ääntä. Tsernobyl on kuitenkin yksi sellainen paikka. Siellä kuuluu vain ihmisen luoma hiljaisuus.
Näin tuli kerrottua pikaisesti Tsernobylin tarina, ja voin viimeinkin esitellä Tsernobyl-kynnet, jotka tein!
Tein nämä kynnet aika erikoisella tekniikalla, josta kiitos Beautiful and Chic- blogille. Siellä on ohjeet DIY-kynsitarroille, mutta päätin soveltaa sitä koko kynnen kuviin.
Ihan ensiksi valitsin kuvat ja tulostin ne. Parhaan kokoiset sain, kun mustasin kaikki, klikkasin vasemmalla hiiren nappulalla ja valitsin "tulosta" ja laitoin oikealta kooksi "Yhteyssivu"-nimisen vaihtoehdon. Vaihtoehdot pitäisi Win 7:lla näkyä siinä tulostusvalikon oikeassa reunassa kuvina. Sitten menin vielä oikeasta alakulmasta Asetukset > Tulostimen ominaisuudet > Sivun asetukset-välilehti > Ruksi pois kohdasta "Reunaton tulostus" > ilmestyy lista, valitse "Skaalattu tulostus" > Laita prosenttiluvuksi jotain 90% > Ookoota vaan ja tulosta. HUOM! Siinä ekassa ikkunassa, jossa näkyy kuvan esikatselukin, ota ruksi pois kohdasta "Sovita kuva kehykseen" tjsp., muuten kuvasta jää osa pois.
Itse tulostin valokuvapaperille, mutta DIY-tarrojen tekijä taisi käyttää tavallista paperia.
Sitten jotta kuvista saataisiin kynsille sopivat, tehdään kaavat!
Käytin kaavapaperina ikkunallisen kirjekuoren ikkunaa. Liiskasin sen kynttä vasten ja piirsin permanenttitussilla kynsieni rajat.
Sitten vaan leikataan! Merkitsin myös minkä sormen kynnen kaava on kyseessä.
Sitten kun on jättänyt vähän mustia reunoja näkyviin, on helppo asetella kaavaa kuvan päälle ja pohtia, minkä kohdan siitä haluaa. Lyikkärillä voi piirtää sen jälkeen ääriviivat.
Ja näin on koko kynnen tarrat valmiina toimintaan!
Loppuvaiheista mulla ei hirveesti kuvia olekaan, koska tää kokeellinen projekti vaati kaiken keskittymisen. Seuraavaksi oli siis vuorossa lakkaus läpinäkyvällä lakalla kuvien päältä, sitten kääntäminen toisin päin, ja sama homma uudelleen, tällä kertaa lakka laitetaan vain nurjalle puolelle.
Sen jälkeen paperi on periaatteessa vedenkestävä, mutta silti sitä on hyvä hetki liottaa vedessä, jotta siitä tulee hieman taipuisampi. Sitä täytyy vähän seurata, koska joistain kuvista vesi meni vähän läpi ja meinasi musteet levitä, mutta joitakin sai lilluttaa vedessä oikein urakalla, eikä mitään tapahtunut. Yleensä otin kuvan pois vedestä, kun reunoissa alkoi näkyä vähän kastumisen merkkejä.
Sitten alkoi se vaikein vaihe! (Joo suklaamunat taustalla :D ) Laitoin kynnelle kerroksen lihmaisinta hilelakkaa jonka löysin. Kerroksen ei kannata olla liian paksu, vaan ihan tavallinen kerros. Sitten alkaa asettelu. Kynsi on kaareva vähän joka suuntaan, joten kuva ei siihen ihan helpolla suostu asettumaan. Itse tein niin, että ensin painoin kuvan kynnen päälle ja kohdistin sen oikeaan paikkaan. Sen jälkeen painoin kiinni kynnen juuressa olevan lyhyen sivun, jonka jälkeen lähdin painelemaan pitkiä sivuja kiinni. Sen jälkeen etuosaan jää kauhea lippa, joten täytyy painaa se kiinni kynteen ja tehdä pitkille sivuille ikään kuin pienet laskokset, jotka tulevat sinne melko luonnostaan, kun koittaa liimata etu- ja takaosaa kynteen kiinni. Laskokset täytyy vain painaa vähän enemmän lyttyyn, jotta ne eivät jää näkyville paljon. Lopuksi täytyy painaa kuvaa kynteen joka reunasta, kunnes lakka kuivuu.
Ja tietysti reilu kerros päällyslakkaa päälle!
Kuvan kannattaa olla aavistuksen verran liian pieni kynteen, koska silloin päällyslakka kiinnittää reunat kynteen paremmin kiinni, ja ne on muutenkin helpompi kiinnittää. Ihan vain sen verran pienemmät, että kynsi näkyy joka reunalta puolen millin verran.
Kertokaa toki, jos aiotte yrittää! En nimittäin usko, et ketään muu olis näin hullu, et alkais tollasii väkertämään. :D
Noi siis kesti ihmeen hyvin. Käsienpesut ja kaikki meni, eikä kuvat liikkuneet minnekään. Niiden surmaksi koitui kuitenkin työt. Mut soitettiin aamulla töihin, ja tiskasin tänään kolmenkymmenen lapsen ruoka-astiat kahteen kertaan. Sitä ne ei sentään kestäneet! Oikeestaan kuvat pysys yhtä sormee lukuunottamatta paikoillaan, eikä lähteneet edes repsottamaan, mut muste lähti leviimään. :S
Palataksemme taas kynsien aiheeseen, oikean käden kynsistä löytyy Tsernobylin ympärillä olevaa piikkilanka-aitaa, varoituskyltti portilta, kuva bioroboteista ahertamassa katolla ja kaasunaamari nuken vieressä. Peukussa, joka näkyy ylimpänä olevassa kuvassa, on läheisessä kaupungissa seinässä oleva maalaus, joka mun mielestä kuvaa äitien surua.
Toisessa kädessä on lisää biorobotteja, radioaktiivisuudesta varoittava kuva, palanen onnettomuudesta uutisoivasta sanomalehdestä ja iso kasa kaasunaamareita. Peukussa on yksi suosikkikuvani Tsernobyliin liittyen, pieni epämuodostunut, säteilyn tuhoama vauva, joka saa aina olon haikeaksi.
Loppuun vielä mielenkiintoisia linkkejä, kannattaa katsoa!
Kirjoittamaani tekstiin en voi antaa mitään lähteitä, koska kirjotin sen ulkomuistista. Olen täsä vuosien varrella impannut aiheesta tietoa kuin pesusieni, niin en voisi edes muistaa mistä kaikki tieto on tullut. Asiavirheitä saattaa siis olla, mut tuskin mitään sen suurempia, niin hyvin olen läksyni lukenut. :)
Nyt haluisin tietää, mitä tunteita tämä kaikki teissä herätti?