Kynsifoliot testissä

Edellisessä postauksessa mainostin Born Prettyn kampanjaa, jossa he lahjoittivat facebookin kautta heitä mainostaneille kynsifolio-paketin. Tarjous taitaa edelleen olla voimassa, joten jos haluat kokea tämän katastrofin itse, pistä tilausta menemään! Aivan, katastrofista puhuin. En todellakaan suosittele näitä pitkäkyntisille...

Tällainen paketti mulle saapui 3-4 päivän päästä tilauksesta. Todella nopeaa toimintaa! Vähän kyllä petyin avattuani kuoren, koska tilasin metallinhohto-turkoosit foliot, ja ne lähettikin mulle seeprakuvioidut hopeiset... Mut ei parane valittaa, kun sain ne ilmaseks!

Paketissa käskettiin ensin viilata kynnet päältä bufferilla, pestä kädet saippualla ymym. Kaikki hokkuspokkus-temput tehtyäni, aloin mittailemaan kynsilleni sopivia folioita. Paketissa tulee mukana kahdeksan foliota per käsi, ja mun kynsille ne sopi aika täydellisesti leveytensä puolesta, kun aloitin pienimmästä. Vähän jouduin muotoilemaan folioiden alaosaa, koska ne olivat aika kulmikkaita, kun taas mulla (ja luulen et aika monella muullakin) toi kynnen alkukohta on pyöreä/soikea.

Aseteltuani folion suoraan kynnelleni aloitin painelemaan sitä paikoilleen. Paras tekniikka oli painaa se ensin keskikohdasta kiinni ja sen jälkeen alhaalta alkaen molemmilta sivuilta keskikohdasta reunoja kohti. Vähän sinne sivuihin jäi ryppyjä, joita koitin tasottaa painamalla kupruja voimakkaasti kynnellä.

Folioissa oli reilusti ylimääräistä, koska vaikka mullakin aika pitkät kynnet on, silti folio tuli sentin verran kynnen reunasta yli. Siitä se olikin sitten helppo leikata saksilla vähän lyhyemmäksi...

...ja viimeistellä viilaamalla lasiviilalla kynnen kärjestä, kunnes folio katkesi.

Kuten kuvasta näkyy, näistä tuli katastrofit. Jostain syystä nimettömän ja pikkurillin foliot menivät vielä jotenkuten hyvin, mutta muiden kynsien foliot olivat sivuiltaan ihan rypyssä. Se johtui siitä, että mulla oli liian pitkät kynnet folioihin, kynnet oli liian käyrät. Olen nähnyt parit kuvat, joissa töpökyntiset ovat käyttäneet foliota, ja heillä ei ollut yhtäkään ruttua niissä.

Kaiken lisäksi näiden laittamiseen meni aikaa ainakin kolme kertaa niin paljon, kuin jos olisin tehnyt lakkaamalla tollaset seepra-raidat. :D

Tästä kuvasta näkyy, miten foliot alkoivat jo irtoilemaan toisena päivänä. Niiden piti paketin mukaan kestää 11 päivää. Olisi varmaan kestänytkin, jos niihin ei olis jäänyt ryppyjä! Tästä näette hyvin myös ton mun kynnen käyryyden.

Eikä tossa vielä kaikki! Kun kolmantena päivänä en pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin näitä raivostuttavia, lerpattavia folioita, päätin nyppiä ne pois. Ne irtosi ihan nätisti, mutta se liima jäi kynsiini. Kynnen pinta oli ihan lihmasessa liimassa, eikä se lähtenyt millään. Koitin hinkata sitä irti kynsilakanpoistoaineella, desinfiointiaineella, rapsuttamalla, viilaamalla, mut silti osa siitä jäi kynsiin, ja kynnet keräs kaikki pölyt ja nukkapallerot itseensä. En voinu muuta, kun vetää seuraavat lakat siihen päälle. Kai ne liimat sielt joskus katoo...

Eli en todellakaan suosittele näitä "helppoja ja näyttäviä" folioita, ellet sitten omista ihan lyhyitä ja littuskaisia kynsiä, jotka eivät käperry pituus- eikä sivusuunnassa... :D

Ja loppuun on pakko vähän hehkuttaa! Mulla oli kauheet ongelmat löytää kämppää, kun muutan syksyllä opiskelujen perässä kauas kotoota. Soitin kolmellekymmenelle vuokra-ilmoituksen jättäneelle ja ainoastaan yksi kämppä oli sopivan oloinen ja vapaana, siitäkään ei netissä kuvia löytynyt. Ajettiin sit kaks tuntia paikan päälle kattomaan sitä yhtä ainoaa kämppää, ja suureksi helpotukseksi se oli just hyvä! Sitä olis tullu samana päivänä kattomaan muutama muukin, joten kirjotin samantien vuokrasopimuksen. Mulla on nyt sitten yksiö tilavalla keittiöllä alle kilsan päässä koulusta ja puolen korttelin päässä esim. Seppälästä ja Tiimarista. Raportoin ihan varmasti muutostani ja kämpän laitosta täällä blogissa. Pitäiskin ehkä siis saada postattua viimein Ninalla tehdystä remppaamisesta... :D

Mut jes, ihanaa ettei tarvii enää murehtia siitä, nukunko teltassa ekat viikot. :P Ai niin, yhdet toisetkin uutiset olisi! Haen tänään Pojulle (kissani, jos joku ei tiedä/muista) kaverin. Sain luvan tuoda lemmikkejä uuteen kämppääni, vaikka se periaatteessa oli kiellettyä, joten Poju tarvitsee kissakaverin. Se on niin sosiaalinen otus, et hulluksihan se tulis, jos joutuis olemaan päivät yksinään. Kaveriksi löytyi kasvattajalla ollut neljän vanha kissa, jonka hän päätti myydä pois jollekin kissanomistajalle, koska kissalla on yksinään tylsää kasvattajan luona. Poju ja tämä toinen kissa ovat aikaisemmin asuneetkin hetken yhdessä, joten he ovat vanhoja tuttuja. Voin laittaa sitten kuvia iloisesta jälleennäkemisestä. :)

Mutta nyt vaikka juttua kuinka riittäisi, täytyy lopettaa. Tänne on tulossa ukkonen aika vauhdilla päälle, enkä halua että juuri huollosta tullut koneeni poksahtaa taas. :D

Kertokaa toki kokemuksianne kynsi-folioista, onko teillä mennyt paremmin?

Happy 25th Anniversary, Chernobyl!

Näin pääsiäisen vieton jälkeen onkin mukava palata arkeen ja muistelemaan Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta, joka tapahtui 25 vuotta sitten, 26.4.1986. Saatatte nyt miettiä, et mitä ihmettä alan tällasia selittämään, mut tässä taas yks asia, josta olen kiinnostunut. Seiskaluokalla tein esitelmän kemian tai fysiikan tunnille eri energiamuodoista. Ydinvoima oli mun pääaiheenani, tarkotuksena oli haukkua se lyttyyn ja olla niin maailmanpelastajaa että! Siinä esitelmää tehdessä kävi vaan niin, et huomasinkin ydinvoiman olevan hyvä juttu, ratkaisu koko energiaongelmaan. Ei tosin nykyisin käytetyt fissioreaktorit, vaan kehitteillä olevat fuusioreaktorit. No mut asiaan palatakseni, Tsernobyl tuli siinä sitten tietysti myös vastaan, ja se se vasta kiehtova juttu olikin!

Näin tiivistetysti, jos jotkut lukijat eivät ole asiasta tietoisia: Tsernobyl oli silloisessa Neuvostoliitossa sijainnut ydinvoimala, jossa tasan 25 vuotta sitten suoritettiin koe, jonka piti selvittää, ovatko laitteet vielä käyttökuntoisia. Fiksut testaajamiehet kuitenkin vetivät vivut punaisen puolelle huvin vuoksi, missä luki kissankokoisin kirjaimin "räjähdysvaara" tai jotain muuta, josta voisi päätellä, et sinne asti ei kannattais mennä. Ydinvoimalassa viel käytettiin erittäin epävakaata reaktorityyppiä, ja ei siinä kauan mennyt kun kuului poks ja koko voimalan katto lensi ilmaan. Ja siitä se hauskuus vasta alkoi!

Viereisessä kaupungissa säteilyarvot nousi taivaisiin, koska säteilevä ydinkämä pääsi sieltä suoraan taivaan tuuliin. Neuvostoliitto tapansa mukaan salasi kaiken, ja alkoi evakuoimaan porukkaa vasta parin päivän päästä, kun koko Eurooppa osoitti sormella Tsernobyliin päin havaitessaan epätavallisia säteilyarvoja. Silloinkin he vakuuttivat asukkaille, että me tässä vähän tuuletellaan, parin päivän päästä pääsette takaisin!

Seuraava ongelma olikin se ydinpolttoaine, jota levisi koko ajan lisää ja lisää ympäristöön ja tuulen mukana mm. Suomeenkin asti. Paikalle lähetettiin vapaaehtoisia "biorobotteja" tai "likvidaattoreita", jotka olivat tavallisia kansalaisia, jotka palkattiin korjaamaan tuhoja. Ensin tarkoituksena oli heittää ydinjätteet pois katolta ja haudata ne maahan. Katolla säteilyarvot olivat niin korkeat, että tunnin siellä oltuaan ihminen kuolisi. Aluksi katolla hääräsivät puskutraktorirobotit, mutta säteily oli niin kovaa, että parin päivän päästä nekin sekosivat ja lakkasivat toimimasta. Onneksi oli vielä biorobotit jäljellä! Ihmisiä lähetettiin katolle heppoisissa suojavarusteissa lapioimaan ydinpolttoainetta reunan yli. He saivat olla siellä vain 45 sekuntia päivässä, jotta säteilyarvot eivät nousisi liian korkeiksi. Kun tarpeeksi monta ihmistä oli altistettu vaaralliselle määrälle säteilyä, ne keksivät, ettei tästä tule mitään.

Lopulta, kun monta päivää riehuneet tulipalot oli saatu sammutettua ja viisaat miehet olivat lyöneet päänsä yhteen, rakennettiin voimalan päälle sarkofagi betonista. Se on kuin suuri kupu, jonka alle koko voimala peittyi. Se rakennettiin nopeasti ja vähän niin sun näin, eikä materiaalikaan tahtonut riittää. Tänä päivänä se sama sarkofagi peittää voimalaa edelleen. Varainkeruu aloitettiin heti lopullista sarkofagia varten, mutta vaikka asia koskee jokaista Euroopan maata, tarvittavia satoja miljardeja ei ole saatu vielä kasaan. Miksi sitten täytyy rakentaa uusi, kun vanhakin on jo kestänyt sen 25 vuotta? Siksi, koska se vanhakin vuotaa jatkuvasti. Kaupungissa elää edelleen muutama tuhat ihmistä, joista suurin osa työskentelee paikkaamalla sarkofagia joka ikinen päivä. Säteily sen vierellä on niin voimakasta, että jokainen työskentelee päivässä vain pari tuntia, jotta ei saisi tappavaa määrää säteilyä. Sarkofagi on kuin seula, ja se voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Se ei olisi vain harmi juttu kaupungin asukkaille, vaan jos sarkofagi romahtaa, sieltä lähtee sellainen säteilypöllähdys, että koko Eurooppa muuttuu asuinkelvottomaksi. Todennäköiseti me kaikki kuoltaisiin, että sepäs kuulostaakin kivalta!

Tämän jälkeen kaikilla on jo puntit täynnä, mutta vielä sananen bioroboteista, urheista työntekijöistä, jotka pelastivat  meidät kaikki oman henkensä uhalla. Heille luvattiin hyvät korvaukset, mainetta ja kunniaa. Ainoa mitä he saivat, oli Neuvostotyyliin mitali rintaan ja heihei. Ne harvat hengissäolevat saavat vielä noin viisisataa euroa kuukaudessa korvauksia, mutta se ei riitä edes korvaamaan heidän lääkkeitään, joita he tarvitsevat säteilysairauksiaan vastaan. Viimeiset kymmenen vuotta tukea on koko ajan pienennetty. Onneksi Venäjä muisti heitä tänään juhlatilaisuudessa, he saivat toiset mitalit! Jippii.

Nykyään tilanne Tsernobylin viereisissä kaupungeissa on aika mielenkiintoinen. Siellä kasvaa jotkut kasvit, mutta muuten siellä on ihan kuollut meininki. Siellä täällä asuu jopa ihmisiä, ja putket, jotka heille tuovat vettä, kulkevat maan päällä parin metrin korkeudessa, koska maa on niiin saastunutta, että sinne ei voi putkia laittaa. Silti asukkaat viljelevät samaisessa maassa perunansa ja porkkanansa. Pari vuotta sitten Tsernobyliin alettiin tehdä myös turistimatkoja, ja netistä löytyy parit kertomukset suomalaisten reissuista sinne. Laitan ne myöhemmin yhteen linkkilistaan.Yksi matkustaneista kertoo, että voimalan viereisessä kaupungissa oli ihan hiljaista. Siellä ei kuullut linnunlaulua, eikä minkäänlaista rapinaa tai kolinaa. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että maailmasta ei helpolla löydy enää paikkaa, jossa olisi aivan hiljaista, ei kuuluisi ainoatakaan ihmisten luomaa ääntä. Tsernobyl on kuitenkin yksi sellainen paikka. Siellä kuuluu vain ihmisen luoma hiljaisuus.


Näin tuli kerrottua pikaisesti Tsernobylin tarina, ja voin viimeinkin esitellä Tsernobyl-kynnet, jotka tein!

Tein nämä kynnet aika erikoisella tekniikalla, josta kiitos Beautiful and Chic- blogille. Siellä on ohjeet DIY-kynsitarroille, mutta päätin soveltaa sitä koko kynnen kuviin.

Ihan ensiksi valitsin kuvat ja tulostin ne. Parhaan kokoiset sain, kun mustasin kaikki, klikkasin vasemmalla hiiren nappulalla ja valitsin "tulosta" ja laitoin oikealta kooksi "Yhteyssivu"-nimisen vaihtoehdon. Vaihtoehdot pitäisi Win 7:lla näkyä siinä tulostusvalikon oikeassa reunassa kuvina. Sitten menin vielä oikeasta alakulmasta Asetukset > Tulostimen ominaisuudet > Sivun asetukset-välilehti > Ruksi pois kohdasta "Reunaton tulostus" > ilmestyy lista, valitse "Skaalattu tulostus" > Laita prosenttiluvuksi jotain 90% > Ookoota vaan ja tulosta. HUOM! Siinä ekassa ikkunassa, jossa näkyy kuvan esikatselukin, ota ruksi pois kohdasta "Sovita kuva kehykseen" tjsp., muuten kuvasta jää osa pois.

Itse tulostin valokuvapaperille, mutta DIY-tarrojen tekijä taisi käyttää tavallista paperia.

Sitten jotta kuvista saataisiin kynsille sopivat, tehdään kaavat!

Käytin kaavapaperina ikkunallisen kirjekuoren ikkunaa. Liiskasin sen kynttä vasten ja piirsin permanenttitussilla kynsieni rajat.

Sitten vaan leikataan! Merkitsin myös minkä sormen kynnen kaava on kyseessä.

Sitten kun on jättänyt vähän mustia reunoja näkyviin, on helppo asetella kaavaa kuvan päälle ja pohtia, minkä kohdan siitä haluaa. Lyikkärillä voi piirtää sen jälkeen ääriviivat.

Ja näin on koko kynnen tarrat valmiina toimintaan!

Loppuvaiheista mulla ei hirveesti kuvia olekaan, koska tää kokeellinen projekti vaati kaiken keskittymisen. Seuraavaksi oli siis vuorossa lakkaus läpinäkyvällä lakalla kuvien päältä, sitten kääntäminen toisin päin, ja sama homma uudelleen, tällä kertaa lakka laitetaan vain nurjalle puolelle.

Sen jälkeen paperi on periaatteessa vedenkestävä, mutta silti sitä on hyvä hetki liottaa vedessä, jotta siitä tulee hieman taipuisampi. Sitä täytyy vähän seurata, koska joistain kuvista vesi meni vähän läpi ja meinasi musteet levitä, mutta joitakin sai lilluttaa vedessä oikein urakalla, eikä mitään tapahtunut. Yleensä otin kuvan pois vedestä, kun reunoissa alkoi näkyä vähän kastumisen merkkejä.

Sitten alkoi se vaikein vaihe! (Joo suklaamunat taustalla :D ) Laitoin kynnelle kerroksen lihmaisinta hilelakkaa jonka löysin. Kerroksen ei kannata olla liian paksu, vaan ihan tavallinen kerros. Sitten alkaa asettelu. Kynsi on kaareva vähän joka suuntaan, joten kuva ei siihen ihan helpolla suostu asettumaan. Itse tein niin, että ensin painoin kuvan kynnen päälle ja kohdistin sen oikeaan paikkaan. Sen jälkeen painoin kiinni kynnen juuressa olevan lyhyen sivun, jonka jälkeen lähdin painelemaan pitkiä sivuja kiinni. Sen jälkeen etuosaan jää kauhea lippa, joten täytyy painaa se kiinni kynteen ja tehdä pitkille sivuille ikään kuin pienet laskokset, jotka tulevat sinne melko luonnostaan, kun koittaa liimata etu- ja takaosaa kynteen kiinni. Laskokset täytyy vain painaa vähän enemmän lyttyyn, jotta ne eivät jää näkyville paljon. Lopuksi täytyy painaa kuvaa kynteen joka reunasta, kunnes lakka kuivuu.

Ja tietysti reilu kerros päällyslakkaa päälle!

Kuvan kannattaa olla aavistuksen verran liian pieni kynteen, koska silloin päällyslakka kiinnittää reunat kynteen paremmin kiinni, ja ne on muutenkin helpompi kiinnittää. Ihan vain sen verran pienemmät, että kynsi näkyy joka reunalta puolen millin verran.

Kertokaa toki, jos aiotte yrittää! En nimittäin usko, et ketään muu olis näin hullu, et alkais tollasii väkertämään. :D

Noi siis kesti ihmeen hyvin. Käsienpesut ja kaikki meni, eikä kuvat liikkuneet minnekään. Niiden surmaksi koitui kuitenkin työt. Mut soitettiin aamulla töihin, ja tiskasin tänään kolmenkymmenen lapsen ruoka-astiat kahteen kertaan. Sitä ne ei sentään kestäneet! Oikeestaan kuvat pysys yhtä sormee lukuunottamatta paikoillaan, eikä lähteneet edes repsottamaan, mut muste lähti leviimään. :S

Palataksemme taas kynsien aiheeseen, oikean käden kynsistä löytyy Tsernobylin ympärillä olevaa piikkilanka-aitaa, varoituskyltti portilta, kuva bioroboteista ahertamassa katolla ja kaasunaamari nuken vieressä. Peukussa, joka näkyy ylimpänä olevassa kuvassa, on läheisessä kaupungissa seinässä oleva maalaus, joka mun mielestä kuvaa äitien surua.

Toisessa kädessä on lisää biorobotteja, radioaktiivisuudesta varoittava kuva, palanen onnettomuudesta uutisoivasta sanomalehdestä ja iso kasa kaasunaamareita. Peukussa on yksi suosikkikuvani Tsernobyliin liittyen, pieni epämuodostunut, säteilyn tuhoama vauva, joka saa aina olon haikeaksi.

Loppuun vielä mielenkiintoisia linkkejä, kannattaa katsoa!

Kuvia säteilyn vauroittamista ihmisistä.

Suomalaisen matkakertomus Tsernobylistä.

Kuvia kuolleesta kaupungista (klikkaa ylhäältä pictures) 

Youtube video biorobottien työskentelystä, kannattaa katsoa!

Ja osa 2.  

Kirjoittamaani tekstiin en voi antaa mitään lähteitä, koska kirjotin sen ulkomuistista. Olen täsä vuosien varrella impannut aiheesta tietoa kuin pesusieni, niin en voisi edes muistaa mistä kaikki tieto on tullut. Asiavirheitä saattaa siis olla, mut tuskin mitään sen suurempia, niin hyvin olen läksyni lukenut. :)

Nyt haluisin tietää, mitä tunteita tämä kaikki teissä herätti?

Lisää helmeilyä!

Enhän mä voinut vielä luopua tosta helmi-ideasta, kun eka yritys meni vähän penkin alle. Tällä kertaa veitsen alle joutuivat kaikille lapsuudesta tutut hamahelmet. Rakastuin lopputulokseen, tai ainakin sen väreihin!

Eli koristeet on tehty siivuttamalla hamahelmiä mattoveitsellä kuin leipää. Pidin helmiä kahden sormen välissä, jotta ne pysyivät paremmin paikoillaan. Jos te innostutte ideasta, en ole vastuussa siitä, jos leikkaatte sormenne poikki samalla, koska mulla oli käytössä aika vanha ja huono veitsi, sillä ei olisi naarmua kummosempaa saanut sormeen aikaiseksi. :D

Jos ei muuten veitset, helmet ja töröttävät koristeet innosta, samat rinkulat saa aikaiseksi two way-lakan pursotuspäällä. Jos et omista sellaisia, käytä mielikuvitusta. Pura vaikka mustekynä, ja käytä sisältä löytyvää muovista mustesäiliön päätä (putki) leimasimena. :D

Käyttämäni lakat olivat Models Ownin Sophie´s Pink ja Jade Stone. Rajan vedin pinkillä two way-lakalla. Helmet kiinnitin ensin Orlyn päällilakalla, mutta ne alkoivat tipahdella varsin nopeasti, joten siirryin jytympään tavaraan, pikaliimaan.

 Tein pikaiseen myös ohjeet tuohon sivuttaisvärjäykseen, vaikka se ei mun idea olekaan. Siihen taitaa olla yhtä monta tapaa tehdä se, kuin tekijöitäkin on, mutta itse suosin teippejä, jotta lakka menee kauniisti. Vapaalla kädellä tehtäessä reunoja saa varoa enemmän, jolloin lakkausliike on vähän pätkivämpää, ja lakkaan saattaa tulla jälkiä. Tai ainakin mulla käy niin. :D

Eka kuva on vähän suttuinen, koska otin sen yöllä lampunvalossa. Leikkasin maalarinteipistä jokaiselle sormelle palasen, ja asettelin ne melko keskelle kynttä vinottain. Kannattaa ottaa jotkin pisteet sormesta avuksi, esimerkiksi katsoo teipin yläreunan osuvan siihen, mistä valkoinen osa alkaa, ja alareuna vaikka 1/3 kynnen alareunasta.

Sen jälkeen voi vedellä lakat huoletta kynsiin. Tässä voi käyttää myös läpinäkyvää teippiä. Se tarraa paremmin kynsiin, joten voisin jopa suositella sitä ennemmin. Toi mun maalarinteippi oli vähän vanhaa, ja meinasi koko ajan irrota, eikä se ole hyvä juttu. Miksi kaikki mun tarvikkeet ovat vanhoja ja huonoja? :D

Teipit voi ottaa pois, kun lakka on kuivahtanut hetken. Se saa olla kuitenkin vielä vähän kosteata, koska kun otat teipit pois, rajalla oleva lakka venyy hieman. Se kannattaa painella varovasti takaisin kynnelle niin hyvin kuin pystyt sotkematta muita lakkoja, ettei se jää ulkonevaksi. Jos odotat liian kauan, lakka kuivuu rajalle ja jää ulkonevaksi, jos olet liian nopea, märkä lakka leviää helposti kynnen toiselle puolelle teippiä irrotettaessa, koska lakkaa osuu aina vähän teipin toisellekin puolelle, minimaaliselle alueelle, josta se kuitenkin leviää tehokkaasti väärään paikkaan. Muista laittaa tarpeeksi kerroksia ennen kuin poistat teipit! Siinäkin kannattaa olla nopeampi kuin normaalisti, että se alin kerros ei kuivu ja reuna kovetu liikaa.

Sitten kannattaa nukkua yön yli, tai ainakin odottaa pari-kolme tuntia, jotta lakka on varmasti kuiva. Sen jälkeen lakkaosan päälle vedetään samanlaiset teipinpalaset. Käytä ehdottomasti uusia, vaikka olisit kuinka luonnonsuojelija, vanhoista on teippipinta mennyt, ja vanhat sotkut haittaavat työskentelyä. Teipit kannattaa vetää aivan rajan mukaisesti. Jos edellisestä vaiheesta jäi sotkua kynnen lakkaamattomalle puolelle, jätä se näkyviin kuten tossa kuvan etusormen kynnessä näkyy. Se on melkein parempi, että teippi on hiukan lakkaamattoman osan puolella, kuin että sieltä näkyy alta tota lakkaa. Älkää siis tehkö niin kuin minä tein kuvassa. Muuten se lakkapaakku vaan tuplaa kokonsa, jos kummatkin reunat osuvat samaan kohtaan, pieni rako eri lakkojen välissä on parempi vaihtoehto.

Sen jälkeen sama juttu kuin viimeksikin. Lakka kakkosella lakataan loput kynnestä ja odotellaan kuivumista. Kun kummatkin puoliskot ovat kuivuneet, niiden rajalle vedetään vielä yhdellä lakalla viiva, joka peittää söhryisen rajan, joka näkyy tossa kuvassa alavasemmalla. Voit käyttää jompaa kumpaa jo käyttämistäsi väreistä, kolmatta väriä tai vaikka hilelakkaa.

Sen jälkeen voit lisätä vielä koristeita. Netistä löytyy hurjan paljon ideoita, tai sitten liimaat päälle vaan jotain laatikoista löytyvää, kuten minä tein. :D Useimmin näkee joko ylä- tai alakulmaan lisättyjä Konad-kuvioita tai tarroja. Mullakin taisi täällä jossain ekoissa postauksissa olla vihreät vinolakatut kynnet, joissa oli joku Konad-kuvio. Ne eivät kyllä olleet niin hyvät, en osaa käyttää vihreitä lakkoja...

Ohjeista tulikin aikamoinen romaani. Tässä vielä tiivistetty versio kiireisemmille (tosin kannattaa silti lukea ylempi läpi):
1. Liimaa teipinpalaset vinosti kiinni kynsiin.
2. Vedä päälle lakkaa pari kerrosta, anna kuivua tarpeeksi kauan, muttei liian kauan.
3. Vedä teipit varovasti pois, painele "rajat" varovasti tasaisimmiksi.
4. Odota, kunnes lakka on varmasti kuivaa, mieluiten yön yli.
5. Laita toiset teipit niin, että ne peittävät lakkaamasi osan. Teipin ja lakan reuna täytyy olla samassa kohdassa, tai teippi mieluummin hieman lakkaamattoman osuuden päällä, kuin että teipin alta näkyy lakkaa.
6. Toista kohdat 2. ja 3.
7. Vedä rajaa pitkin lakkaviiva, joka piilottaa ruman rajan. Käytä koristelulakan sivellintä tai vanhaa eyelinerin sivellintä.
8. Koristele ja laita päälle päällilakkaa.

Olen todella iloinen, että lukijoita tulee koko ajan lisää! Siksi haluankin parantaa laatua, joten pyydän teitä nyt vastaamaan pariin kysymykseen. Haittaako teitä murresanojen käyttö tekstissä? Yritän tehdä melko kirjakielistä tekstiä, mutta jotenkin sivellin muuttuu aina sutiksi tai pensseliksi, päällyslakka on päällilakkaa ja kaikkea muuta pientä. Varmasti kaikki ymmärtävät mitä tarkoitan, mutta häiritseekö se? Entä hymiöt? Kiitos paljon, jos viitsitte vastata!

Balettipalleroita ja blogipalkintoja

Viikon aikana on tapahtunut paljon! Olen nimittäin saanut ensimmäisen blogipalkintoni!

Kiitos siitä Värileikkejä-blogin Ninalle, joka kommentoi blogiani näin:

"Crayon käyttää ihanan rohkeasti eri värejä ja usein hänellä on myös joku hauska uusi idea esiteltävänä. Arvostan myös ulkoasuun panostamista ja kuvien selkeyttä. "

Ideana on siis kehua lisäksi omaa blogiaan ennen palkinnon lähettämistä seuraavalle blogille, josta todella pitää. :)

Omassa blogissani hyvää on ainakin se, että yritän tehdä jotain erilaista kuin muut. Mieluummin esittelen jotain ihan uutta, kuin kopioin toisten ideoita. Lisäksi kokeilunhaluni ansiosta täällä on aika paljon erilaisia juttuja testauksessa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän onnistuneesti. :D

Haluan antaa tämän palkinnon eteenpäin Sonnela- blogin Sonnelle. Sonne on yksi niistä, jotka innoittivat minua aloittamaan kynsienkoristelu-harrastuksen. Sonnella on aina todella hienoja lakkauksia ja koristeluita, eikä hän niiden esittelyn lomassa epäröi kertoa omia mielipiteitään ilmiöistä ja asioista. :)

Eikä vieläkään vaihdeta aihetta, nimittäin sain samana päivänä vielä toisenkin blogipalkinnon! :o

Suuri kiitos siitä I ♥ Nailsin Nunnulle!

Nunnu kirjoitti näin: "Ihania kynsi-ideoita täälläkin ja etenkin hienosti toteutettuja tutoriaaleja joista ymmärtää hienosti kaiken :) Kuvien laatukin on hyvä ja kynnet sievästi näkyvillä."

Tämän palkinnon saatuaan täytyy ensin kertoa itsestään 7 asiaa, ja sen jälkeen laittaa palkinto eteenpäin 7 bloggaajalle. Eli faktoja minusta, olkaa hyvät:

1. Aloitin juuri aikuisbaletin toteuttaakseni lapsuuden unelmani. Tänään on toinen tunti! :)

2. Olen todella huono sosiaalisissa tilanteissa. Luultavasti siksi, että lähden aina siitä oletuksesta, että kaikki vihaavat minua. :D

3. Kyllästyn helposti moniin juttuihin. Silti jos olen jotain aloittanut, teen sen loppuun niin hyvin kuin pystyn, tavoitellen parasta mahdollista lopputulosta.

4. Kynsien lakkaus on yksi asia, johon en ole kyllästynyt. Kynnet ovat aina olleet lakan peitossa jostain ala-asteen kolmannelta luokalta lähtien, jolloin lopetin kynsien pureskelun.

5. En ole koskaan ollut ulkomailla. Muutaman kerran olen nähnyt Ruotsin laivan ikkunasta. :D Haluisin kyllä, ja lähiaikoina aionkin haaveeni toteuttaa, lomamatkan tai au pair-vuoden muodossa. :)

6. Mulla ei ole mitään ideaa siitä, mitä haluan "isona" tehdä. Mua kiinnostaa liian monet sellaiset alat, joissa ei ole töitä, ja niissä joissa on töitä, pelkään etten viihdy eläkeikään asti.

7. Rakastan Danion Stracciatella-rahkaa. Tuttavallisemmin skrökö. :)

Ja palkinnon annan eteenpäin seuraaville blogeille:

1. Värileikkejä - Pistetään toinen palkinto Ninalle takaisinpäin. :) Hänellä on kauniita lakkauksia ihanilla väreillä, joihin hän hakee inspiraatiota kaikesta maan ja taivaan välillä!

2. Ripaus väriä - Marm osaa käyttää ihania värejä lakkauksissaan. Hänen blogistaan löydätte sen lisäksi noin tuhat ja yksi tapaa käyttää erilaisia viivoja lakkauksissa. :P  

3. Random Things - Satulla on todella hienoja lakkauksia Konad/Fauxnad- kuvioiden kera. Hän osaa yhdistellä värejä kauniisti toisiinsa.

Öäää, en millään keksi enempää, koska olen aika uusi näissä piireissä, enkä ole vielä kaikkia hienoja blogeja löytänyt. Varsinkin kun tämä palkinto on jo niin monella! Tiedän pari ulkomaalaista blogia, jolle voisin tämän vielä antaa, mutta en uskalla alkaa sönkkäämään tänne englantia ainakaan vielä. :D

Tähän perään esittelen vielä uudet lakkaukset. Ne olivat kokeilut, jotka eivät onnistuneet...

Ensin paukuttelin puukolla ja vasaralla helmiä puoliksi.

Sitten yritin hioa niitä lasiviilalla hieman pienemmiksi, ja pohjaa kynnen muotoiseksi, hieman kaarevaksi...

Kauhean työn jälkeen helmet näyttivät aivan liian isoilta kynnellä, mutta niin paljon olin nähnyt vaivaa, että liimasin muutaman silti pikaliimalla kiinni!

Tarkoitus oli siis tehdä balettikynnet uuden harrastukseni kunniaksi. Timantit oli liian blingblingiä, siksi halusin helmiä. Nämä lakat saavatkin lähteä ennätysnopeaan, koska viikonloppuna meille tulee vieraita ja haluan jotain vähemmän moukuraista sinne. :D

Lakkana käytin Models Ownin Lili´s Pinkiä. Se on aivan ihanan väristä, eivätkä nuo kuvat oikein vastaa väriä päivänvalossa. Se on oikeasti vähän kirkkaampi, mutta hempeämpi. :D Lakassa on mukana myös hopeista väriä, joka erottuu kynneltä pinkistä lakasta vähän, kun katsoo läheltä. Tykkään! Kuviot on tehty Konadin laatalla M36.

Ettei teille jäisi nyt mieleen tästä postauksesta vain nuo hirmuiset helmihärpäkkeet, laitan lopuksi vielä muutaman kuvan kissastani Pojusta. :)

Tänään on vihreä päivä!

Huh, siitä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoitin. Nyt onkin sitten paljon kerrottavaa! :)

Ensimmäisenä kiitokset lukijoille. Tällä on käynyt jo moni kurkkimassa, ja pari vakituistakin seuraajaa löytyy jo. Nyt yritänkin postailla tänne vähän useammin. Mun kynsissä pysyy lakat hyvinä kaksikin viikkoa, mutta ideoita riittää niin paljon, että tästä lähin yritän laittaa uudet lakkaukset kerran viikossa.

Sitten asiaan. Sain viimeinkin hankittua lasiviilan. Ensin löysin pelkästään kaksikymppiä maksavia Trindin viiloja, mutta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi alle viidellä eurolla! Eikä laadussakaan ole mitään vikaa, viila toimii loistavasti. Ekana iltana olin niin innoissani, että meinasi kaikki kynnet lähteä. Jälki on hyvää ja tasaista, ja haluamiinsa tuloksiin pääsee paljon nopeammin, kuin metallisella viilalla.

Tämänkertaiset kynnet ovat mielestäni ehkä hienoimmat, jotka olen ikinä tehnyt. Siihen ei paljon vaadita, koska innostuin koristeluista vasta keväällä. :D

* * *

Kynsiin käytin edellisessä postauksessa esiteltyjä two-way lakkoja, paitsi vaalean vihreä on Anytimen ikivanha lakka, nimeltään Vihreä omena. Alkuperäinen väri ei ollut kyllä omenaa nähnytkään. Siksi uskaltauduin kokeilemaan Beautiful and Chic- blogista löytynyttä ohjetta. Sekoitin lakan joukkoon nimittäin vihreää luomiväriä. Se oikeasti toimi, kannattaa kokeilla, jos jonkin lakan sävy ei miellytä. En suosittele kuitenkaan tekemään sitä kovin paksuille lakoille, koska tämäkin oli varsin vetelää, ja silti pulloa sai ravistella monta minuuttia, jotta paakut sulivat.

Kuten varmasti joku jo huomasi, sivujen ulkoasu on muuttunut. Valmispohja sai väistyä tämän tieltä. Saman tien päätin hyvästellä anonyymiyteni, ja nyt voitte oikeasta yläkulmasta katsastaa, minkä näköinen tyyppi tätä blogia oikein pitää. Jos joku tuttu tänne olisi eksynyt, hän varmasti tunnistaisi minut lakkaustenkin perusteella, joten ihan sama. :D

Jos viitsitte lukea tähän asti, olisi kiva, jos jättäisitte saman tien kommenttia. Kertokaa myös, onko tämä sivupohja liian räikeä. Minusta se ei ole, mutta tykkään muutenkin kirkkaista väreistä, joten kertokaapa oma näkemyksenne. :)