Sivut

tausta

26.4.2011

Happy 25th Anniversary, Chernobyl!

Näin pääsiäisen vieton jälkeen onkin mukava palata arkeen ja muistelemaan Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta, joka tapahtui 25 vuotta sitten, 26.4.1986. Saatatte nyt miettiä, et mitä ihmettä alan tällasia selittämään, mut tässä taas yks asia, josta olen kiinnostunut. Seiskaluokalla tein esitelmän kemian tai fysiikan tunnille eri energiamuodoista. Ydinvoima oli mun pääaiheenani, tarkotuksena oli haukkua se lyttyyn ja olla niin maailmanpelastajaa että! Siinä esitelmää tehdessä kävi vaan niin, et huomasinkin ydinvoiman olevan hyvä juttu, ratkaisu koko energiaongelmaan. Ei tosin nykyisin käytetyt fissioreaktorit, vaan kehitteillä olevat fuusioreaktorit. No mut asiaan palatakseni, Tsernobyl tuli siinä sitten tietysti myös vastaan, ja se se vasta kiehtova juttu olikin!

Näin tiivistetysti, jos jotkut lukijat eivät ole asiasta tietoisia: Tsernobyl oli silloisessa Neuvostoliitossa sijainnut ydinvoimala, jossa tasan 25 vuotta sitten suoritettiin koe, jonka piti selvittää, ovatko laitteet vielä käyttökuntoisia. Fiksut testaajamiehet kuitenkin vetivät vivut punaisen puolelle huvin vuoksi, missä luki kissankokoisin kirjaimin "räjähdysvaara" tai jotain muuta, josta voisi päätellä, et sinne asti ei kannattais mennä. Ydinvoimalassa viel käytettiin erittäin epävakaata reaktorityyppiä, ja ei siinä kauan mennyt kun kuului poks ja koko voimalan katto lensi ilmaan. Ja siitä se hauskuus vasta alkoi!

Viereisessä kaupungissa säteilyarvot nousi taivaisiin, koska säteilevä ydinkämä pääsi sieltä suoraan taivaan tuuliin. Neuvostoliitto tapansa mukaan salasi kaiken, ja alkoi evakuoimaan porukkaa vasta parin päivän päästä, kun koko Eurooppa osoitti sormella Tsernobyliin päin havaitessaan epätavallisia säteilyarvoja. Silloinkin he vakuuttivat asukkaille, että me tässä vähän tuuletellaan, parin päivän päästä pääsette takaisin!

Seuraava ongelma olikin se ydinpolttoaine, jota levisi koko ajan lisää ja lisää ympäristöön ja tuulen mukana mm. Suomeenkin asti. Paikalle lähetettiin vapaaehtoisia "biorobotteja" tai "likvidaattoreita", jotka olivat tavallisia kansalaisia, jotka palkattiin korjaamaan tuhoja. Ensin tarkoituksena oli heittää ydinjätteet pois katolta ja haudata ne maahan. Katolla säteilyarvot olivat niin korkeat, että tunnin siellä oltuaan ihminen kuolisi. Aluksi katolla hääräsivät puskutraktorirobotit, mutta säteily oli niin kovaa, että parin päivän päästä nekin sekosivat ja lakkasivat toimimasta. Onneksi oli vielä biorobotit jäljellä! Ihmisiä lähetettiin katolle heppoisissa suojavarusteissa lapioimaan ydinpolttoainetta reunan yli. He saivat olla siellä vain 45 sekuntia päivässä, jotta säteilyarvot eivät nousisi liian korkeiksi. Kun tarpeeksi monta ihmistä oli altistettu vaaralliselle määrälle säteilyä, ne keksivät, ettei tästä tule mitään.

Lopulta, kun monta päivää riehuneet tulipalot oli saatu sammutettua ja viisaat miehet olivat lyöneet päänsä yhteen, rakennettiin voimalan päälle sarkofagi betonista. Se on kuin suuri kupu, jonka alle koko voimala peittyi. Se rakennettiin nopeasti ja vähän niin sun näin, eikä materiaalikaan tahtonut riittää. Tänä päivänä se sama sarkofagi peittää voimalaa edelleen. Varainkeruu aloitettiin heti lopullista sarkofagia varten, mutta vaikka asia koskee jokaista Euroopan maata, tarvittavia satoja miljardeja ei ole saatu vielä kasaan. Miksi sitten täytyy rakentaa uusi, kun vanhakin on jo kestänyt sen 25 vuotta? Siksi, koska se vanhakin vuotaa jatkuvasti. Kaupungissa elää edelleen muutama tuhat ihmistä, joista suurin osa työskentelee paikkaamalla sarkofagia joka ikinen päivä. Säteily sen vierellä on niin voimakasta, että jokainen työskentelee päivässä vain pari tuntia, jotta ei saisi tappavaa määrää säteilyä. Sarkofagi on kuin seula, ja se voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Se ei olisi vain harmi juttu kaupungin asukkaille, vaan jos sarkofagi romahtaa, sieltä lähtee sellainen säteilypöllähdys, että koko Eurooppa muuttuu asuinkelvottomaksi. Todennäköiseti me kaikki kuoltaisiin, että sepäs kuulostaakin kivalta!

Tämän jälkeen kaikilla on jo puntit täynnä, mutta vielä sananen bioroboteista, urheista työntekijöistä, jotka pelastivat  meidät kaikki oman henkensä uhalla. Heille luvattiin hyvät korvaukset, mainetta ja kunniaa. Ainoa mitä he saivat, oli Neuvostotyyliin mitali rintaan ja heihei. Ne harvat hengissäolevat saavat vielä noin viisisataa euroa kuukaudessa korvauksia, mutta se ei riitä edes korvaamaan heidän lääkkeitään, joita he tarvitsevat säteilysairauksiaan vastaan. Viimeiset kymmenen vuotta tukea on koko ajan pienennetty. Onneksi Venäjä muisti heitä tänään juhlatilaisuudessa, he saivat toiset mitalit! Jippii.

Nykyään tilanne Tsernobylin viereisissä kaupungeissa on aika mielenkiintoinen. Siellä kasvaa jotkut kasvit, mutta muuten siellä on ihan kuollut meininki. Siellä täällä asuu jopa ihmisiä, ja putket, jotka heille tuovat vettä, kulkevat maan päällä parin metrin korkeudessa, koska maa on niiin saastunutta, että sinne ei voi putkia laittaa. Silti asukkaat viljelevät samaisessa maassa perunansa ja porkkanansa. Pari vuotta sitten Tsernobyliin alettiin tehdä myös turistimatkoja, ja netistä löytyy parit kertomukset suomalaisten reissuista sinne. Laitan ne myöhemmin yhteen linkkilistaan.Yksi matkustaneista kertoo, että voimalan viereisessä kaupungissa oli ihan hiljaista. Siellä ei kuullut linnunlaulua, eikä minkäänlaista rapinaa tai kolinaa. Olen kuullut sellaisen sanonnan, että maailmasta ei helpolla löydy enää paikkaa, jossa olisi aivan hiljaista, ei kuuluisi ainoatakaan ihmisten luomaa ääntä. Tsernobyl on kuitenkin yksi sellainen paikka. Siellä kuuluu vain ihmisen luoma hiljaisuus.


Näin tuli kerrottua pikaisesti Tsernobylin tarina, ja voin viimeinkin esitellä Tsernobyl-kynnet, jotka tein!


Tein nämä kynnet aika erikoisella tekniikalla, josta kiitos Beautiful and Chic- blogille. Siellä on ohjeet DIY-kynsitarroille, mutta päätin soveltaa sitä koko kynnen kuviin.

Ihan ensiksi valitsin kuvat ja tulostin ne. Parhaan kokoiset sain, kun mustasin kaikki, klikkasin vasemmalla hiiren nappulalla ja valitsin "tulosta" ja laitoin oikealta kooksi "Yhteyssivu"-nimisen vaihtoehdon. Vaihtoehdot pitäisi Win 7:lla näkyä siinä tulostusvalikon oikeassa reunassa kuvina. Sitten menin vielä oikeasta alakulmasta Asetukset > Tulostimen ominaisuudet > Sivun asetukset-välilehti > Ruksi pois kohdasta "Reunaton tulostus" > ilmestyy lista, valitse "Skaalattu tulostus" > Laita prosenttiluvuksi jotain 90% > Ookoota vaan ja tulosta. HUOM! Siinä ekassa ikkunassa, jossa näkyy kuvan esikatselukin, ota ruksi pois kohdasta "Sovita kuva kehykseen" tjsp., muuten kuvasta jää osa pois.

Itse tulostin valokuvapaperille, mutta DIY-tarrojen tekijä taisi käyttää tavallista paperia.

Sitten jotta kuvista saataisiin kynsille sopivat, tehdään kaavat!


Käytin kaavapaperina ikkunallisen kirjekuoren ikkunaa. Liiskasin sen kynttä vasten ja piirsin permanenttitussilla kynsieni rajat.


Sitten vaan leikataan! Merkitsin myös minkä sormen kynnen kaava on kyseessä.


Sitten kun on jättänyt vähän mustia reunoja näkyviin, on helppo asetella kaavaa kuvan päälle ja pohtia, minkä kohdan siitä haluaa. Lyikkärillä voi piirtää sen jälkeen ääriviivat.


Ja näin on koko kynnen tarrat valmiina toimintaan!


Loppuvaiheista mulla ei hirveesti kuvia olekaan, koska tää kokeellinen projekti vaati kaiken keskittymisen. Seuraavaksi oli siis vuorossa lakkaus läpinäkyvällä lakalla kuvien päältä, sitten kääntäminen toisin päin, ja sama homma uudelleen, tällä kertaa lakka laitetaan vain nurjalle puolelle.



Sen jälkeen paperi on periaatteessa vedenkestävä, mutta silti sitä on hyvä hetki liottaa vedessä, jotta siitä tulee hieman taipuisampi. Sitä täytyy vähän seurata, koska joistain kuvista vesi meni vähän läpi ja meinasi musteet levitä, mutta joitakin sai lilluttaa vedessä oikein urakalla, eikä mitään tapahtunut. Yleensä otin kuvan pois vedestä, kun reunoissa alkoi näkyä vähän kastumisen merkkejä.



Sitten alkoi se vaikein vaihe! (Joo suklaamunat taustalla :D ) Laitoin kynnelle kerroksen lihmaisinta hilelakkaa jonka löysin. Kerroksen ei kannata olla liian paksu, vaan ihan tavallinen kerros. Sitten alkaa asettelu. Kynsi on kaareva vähän joka suuntaan, joten kuva ei siihen ihan helpolla suostu asettumaan. Itse tein niin, että ensin painoin kuvan kynnen päälle ja kohdistin sen oikeaan paikkaan. Sen jälkeen painoin kiinni kynnen juuressa olevan lyhyen sivun, jonka jälkeen lähdin painelemaan pitkiä sivuja kiinni. Sen jälkeen etuosaan jää kauhea lippa, joten täytyy painaa se kiinni kynteen ja tehdä pitkille sivuille ikään kuin pienet laskokset, jotka tulevat sinne melko luonnostaan, kun koittaa liimata etu- ja takaosaa kynteen kiinni. Laskokset täytyy vain painaa vähän enemmän lyttyyn, jotta ne eivät jää näkyville paljon. Lopuksi täytyy painaa kuvaa kynteen joka reunasta, kunnes lakka kuivuu.

Ja tietysti reilu kerros päällyslakkaa päälle!

Kuvan kannattaa olla aavistuksen verran liian pieni kynteen, koska silloin päällyslakka kiinnittää reunat kynteen paremmin kiinni, ja ne on muutenkin helpompi kiinnittää. Ihan vain sen verran pienemmät, että kynsi näkyy joka reunalta puolen millin verran.

Kertokaa toki, jos aiotte yrittää! En nimittäin usko, et ketään muu olis näin hullu, et alkais tollasii väkertämään. :D

Noi siis kesti ihmeen hyvin. Käsienpesut ja kaikki meni, eikä kuvat liikkuneet minnekään. Niiden surmaksi koitui kuitenkin työt. Mut soitettiin aamulla töihin, ja tiskasin tänään kolmenkymmenen lapsen ruoka-astiat kahteen kertaan. Sitä ne ei sentään kestäneet! Oikeestaan kuvat pysys yhtä sormee lukuunottamatta paikoillaan, eikä lähteneet edes repsottamaan, mut muste lähti leviimään. :S



Palataksemme taas kynsien aiheeseen, oikean käden kynsistä löytyy Tsernobylin ympärillä olevaa piikkilanka-aitaa, varoituskyltti portilta, kuva bioroboteista ahertamassa katolla ja kaasunaamari nuken vieressä. Peukussa, joka näkyy ylimpänä olevassa kuvassa, on läheisessä kaupungissa seinässä oleva maalaus, joka mun mielestä kuvaa äitien surua.



Toisessa kädessä on lisää biorobotteja, radioaktiivisuudesta varoittava kuva, palanen onnettomuudesta uutisoivasta sanomalehdestä ja iso kasa kaasunaamareita. Peukussa on yksi suosikkikuvani Tsernobyliin liittyen, pieni epämuodostunut, säteilyn tuhoama vauva, joka saa aina olon haikeaksi.


Loppuun vielä mielenkiintoisia linkkejä, kannattaa katsoa!






Kirjoittamaani tekstiin en voi antaa mitään lähteitä, koska kirjotin sen ulkomuistista. Olen täsä vuosien varrella impannut aiheesta tietoa kuin pesusieni, niin en voisi edes muistaa mistä kaikki tieto on tullut. Asiavirheitä saattaa siis olla, mut tuskin mitään sen suurempia, niin hyvin olen läksyni lukenut. :)

Nyt haluisin tietää, mitä tunteita tämä kaikki teissä herätti?

20.4.2011

Ballerinakynnet

Ja täältä tulee ballerinakynnet, joita jo lupailin aikaisemmin! Mullahan oli tossa alkusyksyllä toisetkin baletti-aiheiset kynnet. Tein ne aika tasan silloin, kun alotin aikuisbaletin. Nyt onkin siis hyvä tehdä versio kakkoset, kun viime viikolla oli kevään viimeiset balettitunnit. :)


Olikin kiva taas oikein näpertää näiden parissa! Alla oleva valkoinen shimmerlakka on Misan Camisole, jota olen käyttänyt vähän turhankin paljon viimeaikoina. En vaan oikeen tykkää käyttää valkosta cremelakkaa yksityiskohtien tekoa lukuunottamatta, joten toi Misa on just sopiva, aavistuksen läpikuultava ja kimalteleva. Valkoinen creme näyttää aina jotenkin raskaalta mun mielestä.



Misan päälle tein Konad-kuviot pinkillä ja hopeisella. Hopea on CCuk:n ja pinkki Models Ownin ihanaakin ihanampi Lili's Pink, jolla tein myös ballerinojen mekot. Ja nyt tarkistaessani kuviot olivatkin Bundle Monsterin laatoista kaikki, numeroista 02 ja 04. :)





Ballerinojen ihonväri on peräisin akryylimaaleista. Niistä sain helpoiten sekoitettua oikean värin. Hiukset tein silti Models Ownin Purple Greyllä.


Ja näin lopuksi kerron, mitä hyödyin baletista. Ehkä se saa teidätkin innostumaan! :) Tosiaan olin aikuisbaletissa, joka on tarkotettu kaikille noin viistoistavuotiaasta ylöspäin. Meidän ryhmässä nuorimmat olivat lukiossa, vanhimmat lähes eläkeiässä. Heistä pari oli lapsena harrastanut balettia, loput minä mukaanlukien ei ikinä. Ite lähdin mukaan ihan vaan siks, et halusin toteuttaa unelmani. Olen viis vuotta märehtiny sitä, miks mun äiti ei päästänyt mua pienenä balettiin vaiks halusin ja kattellu youtubesta baletti-videoita haikein mielin. Syksyllä oli sit aikaa toteuttaa unelma ja vastoin normaalia toimintatapaani ilmottauduin kurssille, josta en tiennyt yhtään mitään enkä tuntenut ketään.

Kurssilla lähdettiin ihan perusjutuista, edettiin asennoista sarjoihin ja erilaisiin hyppelyihin. Tunnilla opettaja aina näytti ensin mitä tehdään, sitten tehtiin sama opettajan johdolla hitaasti ilman musiikkia ja sitten musiikilla. Aluksi oli tosi vaikeeta, koska mulla ei ole liikunnallista lahjakkuutta, eikä sen pahemmin musikaalistakaan. Aivot ei pysyny perässä missä on oikee ja vasen, tai miten mun käsi oikeen tossa sivulla nyt sojottaakaan, puhumattakaan musiikista, josta olis pitäny erottaa joku rytmi. Just ja just erotan sen jostain pop-/rock-biiseistä, mut et klassisesta musiikista? Ehei.

Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa, ja nyt kurssin loppuessa hallitsen jalkani jo ihan hyvin, osaan ottaa käsiäkin välillä liikkeisiin mukaan, kuulen mitä musiikissa sanotaan, muistan sarjoja ja ennen kaikkea kuntoni ja venyvyyteni on huipussaan! :)

Okei, en siis edelleenkään saa käsiä lattiaan seisten suorin polvin... Mut syksyllä yletyin vähän yli polvien, nyt puuttuu enää sentti maasta! Senkin saa hoidettua kasvattamalla kynsiä sen verran. :D Mut jalat nousee kevyesti korkeuksiin ja käsiäkin saa pidettyä helposti ylhäällä kauemmin niiden menemättä maitohapoille. Kuntokin kasvoi kivasti! En kuvitellut olevani erityisen huonossa kunnossa viime kesänä/syksynä, mut nyt sen vast tajus kun kunto on parantunu. Enää ei portaiden nousu kotona toiseen kerrokseen aiheuta hengästymistä, jaksan seistä paljon kauemmin, kun ennen meinas parin minuutin seisoskelun jälkeen jalkalihakset pettää alta ja yleensäkin jaksan mitä tahansa paljon paremmin!

Eli jos uskaltaudut balettiin, saat hyvän kunnon, kiinteät reidet ja sääret, saat treenattua muistia, kestävyyttä, venyvyyttä, tasapainoa ja löydät monia uusia lihaksia, joita on kiva laskeskella aamuisin edellisen illan baletoinnin jäljiltä, kun ei meinaa päästä sängystä ylös. :P

Suosittelen sitä todellakin kaikille, jotka on joskus unelmoinut baletista. Aikuisbaletissa ei muutenkaan oo mikään tiukka kuri. Kaikki tekee omien rajojensa mukaan ja opettaja tietysti kannustaa aina vähän parempaan tulokseen.

Baletti siis oli mulle ensimmäinen liikuntalaji, josta tykkäsin. En tykkää joukkoepeleistä, koska mut valittiin aina viimisenä yhyy. En tykkää mistään kuntosalijutuista, joissa nostellaan sitä tankoa tai poljetaan paikoillaan päivät pitkät. Enkä tykkää juosta yksinäni satoi tai paistoi, enkä kyllä huhkia ryhmässäkään vauhdikkaissa aerobiceissä tai muissakaan tanssilajeissa, joissa tehdään samaan aikaan opettajan kanssa ja sitten lähdetään kotiin.

Baletissa saa liikkua ryhmässä, mutta kilpailla vain ja ainoastaan itseään vastaan. Se on useimmiten rauhallista ja monen liikkeen välillä ehtii miettimään tarpeeksi, mitäs nyt tulikaan. Joka tunti on erilainen ja sisältää tangon vieressä tehtäviä harjoituksia ja lattialla tehtäviä harjoituksia. Jokaikinen kerta saa huomata kehittyneenä jossakin asiassa, ja sitten kun sen yhden asian osaa, voi keskittyä parantamaan muita juttuja. Lisäksi on todella kivaa, et opettaja kertoo, mitä pitäisi parantaa. Kaikkee ei välttämättä itse näe, niin se on hyvä et opettajalla on aikaa tulla yksittäisen oppilaan luokse ja korjata asento tai huutaa salin nurkasta, mitä pitäis tehdä toisin.

Mut eiköhän tämä ollut tässä, nyt alkaa ajatus katkeilemaan sen vert, et pakko mennä nukkumaan. Mut jos joku innostus aikuisbaletista, täällä päin kursseja järjestää ainakin kansalaisopisto/työväenopisto, hintaan 40e/6kk. Monissa suuremmissa kaupungeissa on myös jotain tanssioppilaitoksia, siellä on varmaan totisempi meininki ja puolen vuoden hintaan saa lykätä vähintään yhden nollan viel kansalaisopiston hinnan perään. Kansalaisopiston kurssi oli kyl mun mielestä ihan loistava ja opettaja ammattitaitoinen, et siit vaan plaraamaan ens syksyn tarjontaa. Kai ne tossa aika pian julkistetaan?

Mut nyt toivotan kaikille hyvät yöt, uskaltakaa toteuttaa unelmanne! :)

16.4.2011

Uutta blogissa

Lisäilin blogiin vähän uutta vanhaa sisältöä. Vasemmalta sivupalkista löytyy nyt uusia osioita, jotka siellä jo viime syksynä keikkuivat, mutta otin ne myöhemmin pois. Olen niitä jo jonkin aikaa kaipaillut takaisin, ja nyt sain viimein lisättyä ne! :)

Mailman, I'm waiting!- osiosta löytyy juttuja, joita odottelen maailmalta saapuvaksi. Joskus sieltä saattaa löytyä myös Dazzling Nailsille tulevaa tavaraa, mutta koska usein testaamme niitä itse ensin ja otamme osan omaan käyttöömme, ilmoitan niistä blogini puolella myös.

Coming soon... or later - osiosta voi tarkastella mitä on tulossa, postauksia ja lakkauksia. Yksi iso juttusarja tulee nyt olemaan uutuusjätskien testaus. Jäätelön ystävänä haluan joka kesä testata kaikki uutuudet, ja haluan tietysti jakaa testitulokset täällä. Jokaiseen jäätelöön teen lisäksi siihen sopivat lakkaukset, onhan tämä kynsiblogi!

Viimeiseksi vielä pieni pyyntö. Nyt on facebookissa alkanut Bundle Monsterin kilpailussa äänestys. Siellä on myös minun lakkaukseni ehdokkaana. Bundle Monster antaa 25:lle eniten ääniä saaneelle lakkaukselle uuden laattasettinsä. Voisin vaikka luvata, että jos äänestätte minut 25 parhaan joukkoon, arvon pari laattaa lukijoiden kesken. Äänestää saa kerran päivässä, joten kaikki äänestämään! Aikaa on ensi keskiviikkoon asti. Muistakaa äänestettyänne jakaa seinällänne linkki lakkauksiini (FB ehdottaa sitä automaattisesti). Kiitos!

Tästä äänestämään!

13.4.2011

Kukkia ja kevättulvia!

Hahaa, sainpas postattua keskellä viikkoa! Tosin mun pitäis olla jo nukkumassa... Olen tänään ollut koko päivän maalaamassa Ninan kämppää. Alotin aamulla yhdeksän jälkeen ja aika tasan 12 tuntia sen jälkeen lopetin. Ja aamulla tietysti tuli viestiä, et haluunko huomenna töihin. Totta kai, ja sen takii pitäis jo olla nukkumassa! :o

No mut nyt kynsiin taas. Tällä kertaa päätin kevään kunniaksi laittaa kuivakukkia kynsille. En niitä itse ostaisi, mut sain niitä kaupan päälle tilatessani jotain timantteja.





Lakkoina käytin Misan valkoista shimmerlakkaa, Rimmelin aprikoosille tuoksuvaa lakkaa ja Wild&Crazyn korallista lakkaa kultaisella shimmerillä. Muut paitsi Misa oli ekaa kertaa käytössä. Rimmelin tuoksulakka tuoksui ihanan hedelmäiselle siihen asti, kunnes vetelin sen päälle Cesarsshopin päällyslakat, jotka haisee ihan järkyttävälle. Onneksi se haju haihtuu lakan kuivuttua, mut se kyl peitti alleen Rimmelin tuoksut täysin. :(


Tältä ne kuivakukkaset näytti. Ne olis toki voinu käyttää taiteellisemminkin, mut kokeilin ekaa kertaa, niin leikkelin niitä vaan tosta erikses ja liimasin kynnelle sen pikaliimankorvikkeen (=se edellämainittu päällyslakka) avulla. Jotenkin en innostunut kukista yhtään. Ne oli niin kuivia ja kuolleita. Haluun mun kukkaset elävinä. :S  Munsta vaan paljon kivemmännäkösiä kukkasia saa aikaan esim. akryylimaaleilla, mut kyl kuivakukkasetkin on ihan ovela keksintö kynsienkoristeluun. :)



Sitten vielä ihan eri aiheisiin, mikäli mun läppärin akku vielä kestää. Kuvia siis kevättulvista täältä Aurajoen alkulähteiltä. No ehkei nyt ihan niin kaukaa, mut matkan varrelta kumminkin. :)


Wooooosh!


Ninankin raahasin kattomaan kuohuja, kun se raukka näki tän viimeks syksyllä, jollon siel kivien välissä meni vaan yks pieni liru. Nyt on vähän komiampaa!


Ja lopuksi vielä takaisin kynsiin. Näin ihanilta näytti mun juurilakkaamani kynnet päivän maalaamisen jälkeen, josta varmaan kaks tuntii meni liotellessa käsiä vedessä, kun se vitsin maali imeyty niihin teloihin ja niis oli kiva peseminen! :S Mutta tästä lisää loppuviikosta, nyt hyvät yöt! ;)



10.4.2011

Tylsiä raitoja

Aikamoinen viikko takana, ja meinas tällä viikonloppubloggaajalla jäädä tältä viikolta kokonaan postaamatta! :o

Tän viikon kuljin raidallisissa kynsissä. Kova aikomus oli koristella vielä päälle vaikka mitä, mut siinä ne laatat odotteli pöydällä koko viikon pölyä keräämässä...

Nina nyt jo puhus aiheesta, joten mäkin uskallan. :P Hänellä tosiaan tuli eteen muutto, ja mut palkattiin roudaajaksi/maalariksi/sisustussuunnittelijaksi ruoka (ja suklaamuna) palkalla. Viime viikolla se homma työllisti mua, kuten viimeinen viikko töissäkin. Onneks sain tosin sielt jo sijaisen töitä ens perjantaiks, muuten olis kyl itku päässy, kun olis pitäny hyvästellä ne kaikki lapset. :(

Mut pistän täsä joskus viikon-kahden sisällä postausta päiväkoti-työharjottelustani, koska sitä joku sillon aikoja sitten toivoi. :)

Sitten takas aiheeseen, et ehdin viel tän viikon puolella postaamaan! :P

Eli ne raitakynnet. Ensin vedin alle vaaleamman lakan, iki-ihanan Halley´s Cometin ja päälle taiteilin teippiä apuakäyttäen tyylikkään epätasaiset raidat Accessorizen Electric Bluella, joka on dupe Orlyn Lunar Eclipsestä. Halley´s alko näyttää vähän tyhmän vihertävältä tummansinisen kanssa. Se ärsytti mua pari ekaa päivää, mut sit menikin viikko sellasella vauhdilla, et en ehtinyt ärsyyntyä sen enempää. :D





Mulla tuli tossa eilen siivotessa huonettani ihan kauhee inspispuuska, ja nyt mulla onkin varastossa varmaan kymmenen ideaa lakkauksiin, et ehkä ens viikolla on luvassa vähän jännempiä lakkauksia. Jos siis seinienmaalaukselta ehdin. :P

3.4.2011

Kuvahaaste osa II

Pitemmittä puheitta kuvahaasteen kakkososa.


Kamera.

Järeämpi Nikonin Coolpix P80 on ollut mun matkassa jo kolmisen vuotta. Olen rakastunut siihen, mut se on vähän kiukutellut viime aikoina. Makrokuvaus ei välillä meinaa sujua ja sit siihen tulee objektiivivirhe, se vetää yhtäkkii zoomit täysille, ja se pitää käynnistää ja sammuttaa pari kertaa et se toimii taas. Toivottavasti tää ei meinaa jättää mua!

Toinen kamera, Nikonin Coolpix S560, tuli postissa muutama viikko sitten. Ostin sen huuto.netistä käytettynä "käsilaukkukameraksi", kun ihan joka shoppailureissulla ei jaksa tota toista möhkälettä kantaa mukanaan. :)


Käsilaukun sisältö + avaimet.

Käsilaukkukameran lisäksi mukana kulkee lompakko + n.30 korttia, avaimet autoon ja kotiin, kolikkokukkaro, peili, kalenteri, syötävää (mulla tulee helposti rytmihäiriö, jos verensokerit on alhaalla liian kauan), kalenteri, huulirasva, pari kynää ja orava-rasiasta löytyy mm. purkkaa ja buranaa.


Kirjastokortti.

Näitä löytyy kaksikin! Ja toiseen liittyy yksi kuvausaihe, asia jota häpeän.  Mun viimesin laina kotipaikan kirjastosta myöhästy pikkasen. :( Kävin yks päivä vaan heittääs kirjat luukusta sisään, mut nyt täytyy suosia Turun kirjastoa tästä lähtien, koska tuolta toisesta alkaa tädit sit kyselee sakkojen maksamisesta, jos meen sinne. Tää oikeesti ahdistaa mua, koska olen lukion loppumiseen saakka ollut aina neiti täsmällinen, esimerkiks koko lukion ajalta ei tullut yhtäkään poissaoloa, mut nykyään myöhästyn kaikkialta ja sekin ahdistaa! :D


Kännykkä.

iPhone <3 En yleensä tykkää ylikalliista tuotteista, mut viimeks kun tuli kännykänvaihto ajankohtaseks, niin tästä löyty kaikki mitä halusinki. Edelliset puhelimet on ollu "ihan ok", mut tää on rakkaus. Hmm, miksköhän oon rakastunu kaikkeen elektroniikkaan? :D


Lempijuoma.

Jee, muumilimu 1,5 litran pulloihin! Miksiköhän ne ei tee niin, vaiks ostajii ihan selvästi riittäis? :S Mut siis muumilimu on ehdoton lempijuomani, vaiks muuten en limuista oikeen välitäkään. Ruokajuomana muutkin limut menee, kun on ulkona syömässä, mut mieluummin juon janooni kyl mehuja. Ja vielä semmosii kunnon hedelmämehuja röhnien kera, ei mitää juissi-sokeriliemiä!


Lempikarkit.

Irtokarkit on parhaita! Harvoin ostan jotain valmiita pusseja, suklaalevyjä sit korkeintaan. Irtsaripussiin päätyy yleensä ainakin suklaakonvehteja (minttusuklaa, kinuskisuklaa...), englanninlakuja, värikkäitä lakritsimattoja, jääkiekkokarkkeja, jogurttirusinoita, lakritsitoukkia, liitulakuja... En oo kauheen nirso, mut hedelmäkarkeista en niinkään välitä. Aakkoset nyt on hyvii, ja ne pienet keltaset, vihreet ja punaset ym., mut jotkut viinikumit, ei kiitos. Ja noist vaahtokarkkisienist en tykkää yhtään, kun ne on aina ihan kivikovia, mut niit on aina pakko ottaa vähintään yks, kun ne on niin söpöjä. :)


Lempiherkku.

Lempiherkku ei olekaan karkit, vaan paljon mieluummin vedän jätskiä! Ben&Jerry´s jätskit on vaan erikoishetkiin, ekan ostin päästyäni inssistä läpi. :) Leffaan otan usein tollasen minipurkin. Sit tietty ihan perus litran paketit valiota tai jotain halvempaa versiota maistuu myös. Niistä suosikki on Valion salmiakki-lakritsi. Ja minttusuklaa! Ja nougat! Ja uusia makuja on tietty pakko päästä aina maistamaan. Tykkään myös sellasista Ainoista ja sen halpisversioista. Niitä tulee usein ostettua kesällä siskon/kaverin kanssa, ja sitten on kiva istua jonnekin penkille ja vetää paketillinen puoliksi vaikka lokkeja ja kimmeltävää merta katsellen. Ja kesällä nyt yleensäkin menee jätskiä joka päivä puol litraa tai kolmasosalitra. :P 

Mut taas kerran hedelmäjätskit ei oo mun makuun. Sellanen hedelmämehujääkuorrute on ihan hyvää puikkojätskeissä, mut vaiks joku mango-meloni yyh. Enkä tykkää myöskään mistään pähkinäklimpeistä.


Aamupala.

Aamupalaan kuuluu yleensä jogurttia ja paahtoleipä vaihtelevin päällystein. Nyt mulla on menossa sulatejuusto+kirsikkatomaatti-kausi. :) Jogurtti on kans yks mun pahe, ilman sitä ei päivä lähde käyntiin! Herkkujogurtti on Lidlin joku vatsaystävällinen kirsikkajogurtti, jossa on kokonaisia kirsikoita, mut useimmiten vedän litran purkista. Tossa lautasella on nyt mansikka-banaanijukua. Mun yks superherkku jätskin lisäksi on Danion Stracciatella-rahka, jota ei nyt kuitenkaan ollut kuvattavaksi. Meillä sitä kutsutaan tuttavallisemmin Skrököksi. :)


Hauskin muki.

No tietysti Paavo Pesusieni-muki! Ja nyt tarkat lukijat voivat myös kuvasta päätellä, et juon kahvini maidon kanssa, mikäli tämä fakta jotakuta kiinnostaa. :D Ennen pistin vielä sokeriakin, mut päiväkodis oon oppinut jostain syystä juomaan ilman sokeria.

Jääkaappi.

Otin kuvan just sopivasti viime viikonloppuna, kun jääkaappi notkus synttärivieraille tarkotetuista herkuista. :)


Eteinen.

Toi painepesuri tossa oikeella pilaa nyt kyl tunnelman!


Rumin lattia.

Tervetuloa nykyaikaisiin suihkutiloihimme! Kyllä, olen kakskyt vuotta jo hoitanu puhdistautumisen seisoen jääkylmällä, kellarikerroksen betonilattialla ajatellen katkerasti niitä, joilla on kylppärissään lattialämmitys! Lämmöntuoton hoitaa yks seinässä roikkuva patteri, joten talvisin sitä on oppinut käymään aika nopeesti suihkussa, ettei jäätyis patsaaks sinne suihkun alle. :D


Talo ulkoapäin.

Jos löydätte tän talon jostain, älkää tulko oven taakse koputtelemaan, muuten mua alkaa pelottaa. :(


Asia, joka saa nauramaan.

Joo, mun sisko on asia. Koko elämämme kun ollaan asuttu saman katon alla, niin ymmärretään aika hyvin toistemme huumoria. Varsinkin väsyneenä tulee semmosta juttua, et huh! Päivän kuulumisistakin saa ihan kivasti revittyä riemua. :)


Rakkain esine.

Tää oli aika paha kysymys, ja lähdinkin miettimään, et jos saisin ottaa täältä vaan yhden jutun, niin mikä se olisi. Päädyin vanhoihin valokuva-albumeihin. Lapsuus oli ihanaa aikaa, ja edelleen muistelen sitä kaiholla. En todellakaan haluisi menettää näitä kuvia!



Lempikirjasi.

Mun lempikirjassa ei olekaan muuta kuin kuvia! Luen kyllä ihan tavallisia kirjojakin, viimesin tosi hyvä oli Leijapoika, jonka luin lukiossa. Mut tää kuvakirja, Offpiste; in the land of Kustaa Saksi, on ihan ihana! Kustaa Saksi on joku graafinen suunnittelija muistaakseni koulutukseltaan, ja se on suunnitellut mm. urheilukenkien mainoksia (Nike?) ja jonkun automerkin mainoksia ymym. Hän on siis suomalainen, mut asuu ulkomailla ja on siel vaiks kuin kuuluisa, kun Suomes sit taas harva tietää hänet. Noi sen teokset on kaikki tollasii ihanii väripläjäyksii, ja niistä löytyy jos jonkinmoista otusta. Pitäiski jossai vaihees pitää Kustaa Saksi- nail art- viikko. :)


Epäonnistunut tekele.

Hieno villasukka, eikös? Tonne mahtuis varmaan kolme mun jalkaa... En tiedä mikä siinä on, mut kotona saan kudottua ihan sopivia tumppuja ja lumppuja, mut mun koulutyöt oli aina ylisuuria. :D



Käsiala.

Ylhäällä mun käsiala, kun koitan kirjottaa kauniisti. Vinossa mun kaunokirjotus, koska sitäkin toivottiin. Tosin en oo kirjottanut kaunoa sitten yhdeksännen luokan, et se ei oo kovin hääppöstä. Alimpana sit mun peruskäsiala.


Rakkain pehmolelu.

Jes,just tän halusin jakaa maailmalle! "Unipupu", jonka sain kummeiltani yksivuotiaana. Siitä lähtien se on turvannut mun unta. Viimiset viis vuotta se on tehnyt matkaa vinttiin säilöön, mut en oo raaskinu viedä, kun sille tulee siel kylmä. :D Nyt se sit edelleenki hengailee mun huoneessa.


Lempipehmolelu.

Sain tän hipon viime joulukuussa äidiltä pikkujoululahjaksi. Se on IKEAsta, ja se on ihan täydellinen tyynynkorvike ja -koroke.  


Lempimaisema.

Mun lempimaisemat on varsin vesipitoisia. Tykkään tosi paljon katsella vettä, mut siinä oleminen tietyissä tilanteissa ahdistaa. Mulla oli pienenä pieni uima-allas-episodi, jonka seurauksena vedin vettä vähän keuhkoihin, ja pelästyin ihan älyttömästi. Sen jälkeen oon alkanut pelätä sukeltamista (ei se nyt mikään fobia oo, mut mieluummin pidän pääni pinnalla) ja pelkään hirveesti hukkumista. Siks olenkin täsä katellut Ebaysta happisäiliöitä Lontoon matkaa varten, kun se lentokone kuitenkin tippuu sinne mereen...

Mut takaisin aiheeseen, eka kuva on mökkireissulta, vasemmalla ylhäällä presidenttimme kesämökki, keskimmäinen keskiyön souturetkeltä ja oikeanpuolimmaisin kotipaikkani luontopolulta. Aurajoki se siinä virtailee.


Lempikohta kissasta.

Mielenkiintoinen kysymys, mut kyl se on toi ihana utareet sikspäkki. <3


Hiusten pituus.

 Kyl ne siitä kasvaa, kun joku pölö meni leikkauttaa ne lyhyiks vuos sit...



Lähikuva silmästä.

Jee mä niin tykkään näistä mun mitäänsanomattoman värisistä silmistä! Ihan kivalta ne näyttää, kun kattoo tollee aurinkoo kohti, mut jos ei haluu sokeutuu ja on kattomati aurinkoon, ne on tosi hailakat.  


Paras kohta minussa.

Baletin myötä oon oppinu tykkää mun jaloista! Ne näyttää kivoilta, kun niitä ojentelee joka ilmansuuntaan. Jotenki siroilta tai jotain. Ja nyt jos joku baletinharrastaja kattoo tätä kuvaa, ni ei saa kauheen tarkkaan analysoida tota mun random-asentoa. Otin kuvaa kumartumalla eteenpäin ja kurottamalla käsillä mahdollisimman kauas kamera mun jalkoihin suunnattuna, ja otin kuvan, et siin oli kyl aika näky, kun tasapainottelin siinä. :D




Lempivaate.

Kyl se vaan on tää mun yo-mekko...


Lempivaatteen kankaan kuvio.

...ja pari muutakin! Nää on paitoja kaikki, H&M:stä alunperin, mut oikeenpuolimmainen on tullu mulle kirppikseltä.


Lempiasu.

En nyt tiedä onks nää lempiasut, mut nää mustat mekot on mun suosikkeja, niihin voi yhdistellä vaiks minkänäköst paitaa ja sukkist.


Tietokoneen taustakuva.

Nicoletta Ceccolin taidetta. Vähän synkkä, mut ei se mitään. :)


Lempi-tv-sarjan alkutekstit.

Ketä tunnistaa? :)


Paavo-tavarat.

Osa on jo kertaalleen nähty, ja osa kertaalleen nähdyistä puuttuu kuvasta. Pikaselostuksena vasemmalta lähtien; Kari-tyyny, Paavo-kassi ja sen sisällä huppari, mustalla hyllyllä Paavo ystävineen pehmoleluina, niiden edessä Paavo-säästölipas, kynä ja kumi, sekä Kari-tossut. Hyllyllä vielä ihana Paavo-maatuska, jonka joku ihana ihminen toi mulle tuliaisena/synttärilahjana Tallinnasta. :)



Uusin tavarasi.

Hihii, posti toi mulle nää viikolla, sata pöntsiä hileitä, timantteja, dazzlingeja, paljetteja, helmiä, ym.



Noniin, siinä alkaisi olla sitten melkein kaikki. Neljä jäi toteuttamatta ongelmien takia.

1. Surkein lakkaus - näistä ei ole kuvaa, mutta yläasteella tein ekan nail art-kokeilun ikinä: vaaleanliilaa shimmerlakkaa ja päälle teippien avustuksella raidat viininpunaisella lakalla. Nams, mikä väriyhdistelmä, ja tuppas ne raidatkin olemaan ihan vinksin vonksin!

2. Hengissä säilynyt kasvi - taidanpa tietää, mistä suunnasta tämä kysymys on tullut. :D Mutta asia on niin, että olen tehokkaasti saanut tapettua kaikki huonekasvini, joita olen rakkaudella hoivannut, et se niistä kuvista...

3. Verhot- Kiitos Ellos! Tilasin teiltä ihanat valkoiset läpinäkyvät verhot, joissa oli värikkäitä perhosia. Noin viiden vuoden etsinnän jälkeen ne olivat ainoat kelpuuttamani verhot. Saatuani ne taistelun jälkeen tilattua teidän lagittaviltanne sivuilta menin tyytyväisenä nukkumaan. Seuraavana aamuna tuli ilmoitus, että vaikka tilasit verhot, ne loppui jo, et mepäs pistettiin sulle muu tilaus tulemaan. Kiitti joo, tilasin vaan niitten verhojen takia, et pitäkää sit muutkin tyhmät tavaranne! :( 

4. Lempiunesi ja -ajatuksesi- Mulla on idea tän toteuttamiseen, mut se täytyy tehdä myöhemmin, kun mulla on mukana toinen kuvaaja ja tarpeeks rohkeutta. :P