Ehkä joku jo arvasikin otsikosta, et nyt ei kynsistä puhutakaan, vaan vihdoin ja viimein kerron, miten Nina sai unelmiensa kämpän keväällä!
Huhtikuun paikkeilla Nina löysi itselleen kämpän. Se kävi kattomassa paria muutakin, mut tämä vei voiton. Jonkin ajan päästä mä pääsin myös kattomaan, millasta kämppää aletaan pistää sit kuntoon!
Ekana huomio kiinnittys ihaniin isoihin ikkunoihin- niistä on tullu roikuttu ulkona ihan vaan muutaman kerran! Ja aina Nina huutaa ja kiljuu, kun kattelen ihan nätisti maisemia puoliks ulkona toisen kerroksen ikkunasta... :( Seinien väri oli toinen huomion kohde, järkyttävä kulahtaneenkeltainen täynnä länttejä ja reikiä, hyh! Onneks vessa näytti suht koht kelvolliselta, samoin keittiö, vaikka mä en ite tykkää sen ikkunattomuudesta.
Hulppeaan lukaaliin kuului vielä erillinen makkari, jossa oli yhdellä seinustalla komia kaappirivistö, joka rajotti vähän huonekalujen asettelua, mut kaappeihin mahtu hyvin kaikki "turha" tavara piiloon.
Äkkiäkös siinä innostuttiin värikarttoja katellessa, ja pian oli seinien värit päätetty ja maalit haettu. Meidän raneilut meinas ensin loppua lyhyeen, kun ei saatu vuokranantajan tarjoamaa työkaluämpäriä edes auki... Tongit ja vasara ja muut vehkeet vaan käyttöön, ni kyl se siitä aukes viimein!
Ensin piti tietty hioa seinät asianmukaiset suoja(aurinko)lasit päässä. Kittiä oltiin jo aikasemmin läästritty tsiljoonaan naulanreikään. Aika tuskaista hommaa se oli, kun toi hiomakone paino paljon ja tärisi ja aaargh mut kyl mun haballa homma hoitu!
Innokkaana jo availin maalipurkkia, mut sit oli viel yks homma edessä ennen maalaamista: seinien pesu. Paketin mukana tuli pesuainepullo, jossa oli kaikenmaailman ruksit ja pääkallot ja kuolleet kalat kyljessä, käskettiin käyttää suurinpiirtein kaasunaamaria ja muovihaalaria tolla lotratessa. No, suoja-aurinkolasit löyty, ja Nina lähti juoksee lähikauppaan, et saatiin kumihanskat. Niillä varusteilla pestiin seinät, eikä kuoltu! :D
Sit sudit ja telat esille! Wuuuu, maalaamaan! Ensin piti vähän kuivaharjotella, selvästi oli sille tarvetta kun vetelen tolla reunarajaimella keskellä seinää... Ja sori, tiän et leggings are not pants, mut leggings were remppapants, kun en halunnu mun parasta mekkoakaan pukea päälle, enkä myöskään olla ilman housuja! :P
Ja remppa-lookiin kuulus tietysti myös toi tyylikäs lippis, joka tuli paketin mukana!
Sit vielä lattian suojaus, ja uujee, maalia seinään!
Huiiii, kesken maalaamisen ovikello soi! Olin yksin sillon maalailemassa, ja mietin avaanko vai enkö. Seisoin vaan tela kädessä ihan paikallaan, ettei oven takana oleva näkis mun liikkuvan. Omg, siel on joku murhaaja! Enne ku ehtisin liikahtaakaan, postilaatikosta sujahti lappunen, ja rappukäytävästä kuulu askelia. Vähän nauratti kun hipsin eteiseen ja näin siellä lattialla kenet muunkaan kuin Jeesuksen! Piti viel ovisilmästä tarkistaa, meniks ne hullut varmasti pois!
Tuli tossa rempan aikan pari kertaa saatu sydärikin, kun eteisestä kuulu kauheeta kolinaa. Olin varma et siel on taas joku hullu murhaaja, enkä tyhjäs kämpäs päässy mihinkää piiloon, kun se oli jo eteises! Tarkemmin asiaa tutkiskeltuani huomasin postin tulleen...
Sit maistuski jo pienet välipalat! Uunissa herkullista patonkia, päälle kaikkee mitä sattus löytymään, eli kananmunaa ja jämäsalaattia. Musiikista koko rempan aikana vastasi tietysti uskollinen läppäri ja spotify, mikä ei tuolloin viel ollu tyhmä. :(
Syödessä sitä kelpaski kattoo jänniä maisemia! Ooooo kaks samanväristä vihreetä autoa! Uuuuu voisin tohon mustaan vaihtaa Toyotani koska vaan! Oho, nii iso rekka ettei se ees mahdu kuvaan! Huiiiiii, noin monta tylsän väristä autoa samassa! Voiiiii mamma-parka kun ei pääse kadun yli vielä! PIIPAAPIIPAAAA ÄÄÄÄÄÄÄ AMBULANSSIIIII PIIIIIIPAAAAAAAAA!
Ai mitennii oon asunu koko ikäni maalla?
Lisää musiikkia läppäriltä ja Nina maalaamassa toista kerrosta seinään reippaana. Lainasin sille mun maalaussuttupaitaa, ei se oikeesti käytä tollasii XXL-mammavillapaitoja. :D
Ja vähän välipalaa omnomnom! Sisustussuunnittelija sai moooonta Kinder-munaa kiitoksena avusta, ja sit viel tollasen jättikinderin! Omnom se oli hyvä! En ole koskaan ennen pääsiäisenä vetäny yhtä monta kinderii kun nyt, tais niitä joku 30-40 mennä, osan ostin ihan itekin. :D
Huuuuu ja yö saapuu! Vietän ensimmäisenä yön Ninan uudessa kämpässä Ikea-laatikot seuranani. Netti ei siel viel toiminut, joten simssiä pelaamalla ilta kului mukavasti. Vaiks aika äkkiä siin unikin tuli!
Aamulla kelpas syödä aamupuurot ikkunalaudalla, toinen sukka kadun puolella tuulettuen. Vähän viel kinderiä ja pitsaa, ja johan alko illalla näyttää paikka valmiilta!
Keltaisuus oli hävinnyt ja muuttunut vaaleanpunaisuudeksi! Valkosilta näyttävät seinät on oikeesti vaaleanharmaita, tosi tosi vaalean harmaita.
Seuraavaksi pistettiin sitten sohva ja hyllyt pystyyn! Sohva löytyi Ikeasta halvalla, ja sen hankkiminen ei ollutkaan ihan helpoimmasta päästä. Se oli ihan täydellinen, poistuva tuote ja alennuksessa, joten se piti saada heti. Puhelimet kävivät kuumina, kun soiteltiin Ninan äidille rahotuspuolesta ja mun äidille kuljetuspuolesta. Varmaan tunnin pähkäilyn jälkeen saatiin päätökset tehtyä ja tilattua kotiinkuljetus. Ja aika palapeliä oli sen kokoominenkin. Sohvan saa levitettyä parisängyksi ja divaanin alla on vielä säilytysboksi, joten ruuveja ja muttereita kyllä riitti! Mä olen yleensä hyvä kokoamaan Ikea-juttuja, kunhan joku on lukemassa ohjeita, koska yksinäni kokoan ne innostuksissani yleensä ihan väärin ja sit ne saa purkaa ja koota uudelleen. :D Onneks Ninan äiti saatiin "kartanlukijaksi", niin johan tuli hieno sohva!

Sitten alko se todellinen roudaaminen... Mun autolla sahattiin uuden ja vanhan kodin väliä muutamaan otteeseen ja survottiin auto aina ääriään myöten täyteen tavaraa. Useesti tavarasäiliössä oli viel ihan ihmeellinen naruviritelmä, kun se ei menny enää kiinni. :D
Onneks talossa oli sentään hissi, kun Nina asuu ylimmässä kerroksessa. Nina sai olla aina se, joka matkusti tavaroiden kanssa hississä ylös, koska mulla on pieni hissikammo. Varsinkin tollasia vanhoja minihissejä kohtaan. Hrrrrr....
Pikkuhiljaa tavarat alko löytämään paikkansa, ja kämppä näytti entistä hienommalta! Pari juttua vielä puuttui aika pitkään, kuten sänky ja pesukone, mut ihan hyvin näytti elämä sujuvan ilman niitäkin.
Mmmmm kaura-omena-paistosta! Ja uus mikro keittiön pöydällä!
Vappuna alko olla jo valmiin näköstä, ja sillon keskityttiin juhlimiseen! Sekin jäi kyl aika lyhyeks juhlimiseks, kun ulkona oli niin kylmä. Meillä piti olla piknik, mut päädyttiinki puiston penkille piknik-vilttiin kietoutuneina syömään mansikoita ja hattaraa kohmeisin sormin... Aika äkkiä luovutettiin ja juostiin Ninan luo jatkamaan mässykestejä. :D
Mutta ei se ihan valmis vielä ollut! Tarvittiin vähän taidetta seinille. Nina osti Tukholmasta lehden muotosia sähköjohdonpidikkeitä, ja niiden ympärille maalasin verhoissa olevia kolibreja. Käytin omaa kättäni palettina, kun sekottelin värejä. :D
Huomatkaa myös makkarin puolelle ilmestyny sänky!
Ja toinen projekti, kultainen puu makkarin puolella, joka tuli vähän kun Nukkumatti-laulusta "...ja linnulla kultainen puu..." tjsp.
Ja RÄÄÄÄÄYR, nyt kaikki mukaan boikotoimaan K-Rautaa! Kesäkuun alussa ostin sieltä noi kultamaalit puuta varten, ja myyjä suositteli ottamaan kaks purkillista. Sano et jos sitä toista ei tarvii, sen voi palauttaa sit kauppaan ilman mitään selittelyjä, kunhan purkki on avaamaton. Otin sit kolme purkkia, et varmasti riittää, purkit oli siis sellasia minikokosia, sellasii puolet limutölkistä. Kesäkuun lopussa sain puun maalattua, ja heinäkuun alussa talsin K-Rautaan palauttamaan kahta maalipurkkia, en ollu tarvinnut kuin yhden ja sillä maalattiin vielä puuhun tulleet hyllytkin, jotka ei kuvassa vielä ole. Iskin purkit tiskiin ja näytin tarkasti varjelemaani kuittia, odottaen et saan kaivatut 20e käteen, joilla saan ostettua omaan kämppääni tarvittavaa tavaraa. Kassaneiti hymyili melkeenpä ivallisesti ja totesi, et näissä on 14 pv palautusaika, hän ei voi antaa enää rahoja takaisin. Tuijotin kassaneitiä hetken epätoivon ja harmituksen vallatessa mieleni, ja sopersin myyjän sanoneen jotain ihan muuta. Kassaneiti osottaa kuitissa olevaa pikkupränttiä palautusajasta, jonka mä luulin koskevan muita tuotteita, ei käyttämättömiä maaleja, kun myyjä kerran toisin mulle sano. Ei siinä auttanu muu kun kävellä ulos itku kurkussa kahdenkympin maalit kainalossa. Enkä kyllä takasin mene kyseiseen myymälään, ja suosittelen samaa muillekin!

Vielä ennen tupareita oli kaikennäköstä pikkuhommaa vielä jälellä, kuten taulujen kiinnitystä seinään. Sain kotoota lainaksi iskuporakoneen, joka ei edes meinannu upota noihin seiniin!
Heinäkuun alussa pidettiin sit ekat tuparit työporukalle. Me ostettiin yhdessä lahjaksi Ninalle vaaleanpunainen Kmix-leivänpaahdin, ja suvulta hän sai vielä saman sarjan vedenkeittimen myöhemmin. Lisäks annoin ihan vaan multa lahjaksi sellasen XXS-miniherätyskellon, jos olette nähneet, vaaleanpunaisena totta kai, sekä Hello Kitty 3D-jäämuotin.
Leivoin myös vähän muffinsseja tarjottavaksi, tossa oli mansikka-vaniljarahkamuffinssit, sitruuna-inkiväärimuffinssit, ja yhtä vierasta varten gluteenittomat suklaamuffinssit. Ja tietty samalla vieraat saivat multa manikyyrin halutessaan pientä korvausta vastaan! :)
Pistän vielä myöhemmin parit kuvat kaveri-tupareista, jolloin näette myös valmiin kämpän. Siitä oli vielä unohtunu ottaa kuvat. :D
Ja nyt kun kerran remontteerauksen makuun päästiin, jatketaan sillä linjalla. Mulla on nyt nimittäin oma kämppä hankittuna tuolta kaukaata, parin tunnin ajomatkan päästä kotoota ja Ninasta, ja sitä alan seuraavaks laittaa asuttavaan kuntoon. Siitä siis saatte postausta vielä tän kuun aikana! :)
Pikainen kysymys vielä, johon toivoisin paljon vastauksia; minkä ikäsenä te olette muuttaneet pois kotoa?