Sivut

tausta

23.5.2011

London 1234

Moi vaan taas kaikille, selvittiin reissusta! On ollu ihan ikävä bloggaamista, ja nyt tuleeki sit oikeen jättipostauksia seuraavaksi. Tämä postaus kertoo otsikon mukaan neljästä ekasta päivästä ja lopuista neljästä kerron sitten seuraavassa postauksessa. Koko eilisen päivän kävin läpi kuvia ja muokkailin niitä, nyt olis viel kirjotusurakka edessä!
Ekan päivän aamuna lähdettiin siis autolla kohti Helsinkiä. Edes matkan aikana olleet mahdollisesti sortuvat tunnelit ei pelottanut niin paljon, kun mietin lentokoneen tippumista mereen. Ei se sinne sit onneks tippunu, vaan lento suju ihan rauhallisesti, vaiks taivaalla oli niin paljon pilvii, et muuta ei sit ikkunast näkynykkää. Nousu ja lasku oli hauskimpii, ihan ku olis ollu huvipuistossa! :)


Perillä sitä sitten ihmeteltiin Ninan kanssa, et hei me ollaan Lontoossa! Ei sitä vaan tajunnu. Pyöriskeltiin aikamme siel lentokentällä, kunnes löydettiin kummalliset sukkulat, joilla pääsi ilmaseks juna-asemalle vähän matkan päähän.


Siellä juna-asemalla sit vast mukavaa olikin ystävällisen henkilökunnan vuoksi. Löydettiin jostain joku luukku, josta sai junalippuja, ja näytettiin kartasta, et meidän hotelli on tossa, mitenköhä me sinne päästäis. Arvon virkailijarouva mulkoili meitä hetken vihasena ja puhisi, sitten se alko paiskoo tavaroita ympäriinsä ja tulostella meille jotain karttoja lisää, ruttas papereita ja paiskos niitä roskakoriin ja manas ihan tarpeeks kovaan ääneen työtoverilleen, kuinka on niin kurkkuaan myöten täynnä ihmisiä, jotka eivät tiedä minne ovat menossa... Et welcome to London vaa teillekki!

Onnistus se angstiltas sit sentää myymää meille liput, joilla päästiin ekana junalla London Bridgelle ja sit metrolla hotellille. Sinnekin selvittiin juostuamme pari korttelia ympäri matkalaukkuinemme.


Hotelli vähän jännitti, kun siitä on lukenut niin ristiriitaista juttua. Viikon aikana tuli huomattua miksi niin, mut ensivaikutelmat oli ihan hyvät. Meidän huone oli melkeen ylimmässä kerroksessa, jonne mentiin ylikapeita portaita pisin, jotka narisi somasti. Ja me saatiin parvekkeellinen huone, vaiks niitä oli hotellissa vaan kaks, ja ne sai ihan arpakaupalla! :)  Siellä huoneessa oli kyl ihan jääkaappimeininki kun mentiin sinne, yks kämänen patteri siel seinässä ei ollu ollu varmaa vähään aikaan lainkaan päällä, ja loppuloman se saiki sit hönkii täysillä, ettei paleltu. :D Hotellihuoneesta lisää siinä seuraavassa postauksessa.


Illalla oltiin niin väsyneitä, et vedettiin vähän sipsejä ja ihanaa kirsikkalimua, jotka napattiin jostain lähikaupasta ennen hotellille menoa ja mentiin nukkumaan.

Näkymä hotellin parvekkeelta

Aamulla herätys, sängystä pois, kiire jo pukemaan, pestäkin vois! Siitä se lähti. Päivä kakkosena päätettiin mennä Camden Towniin, koska sinne kannattaa kuulemma mennä sunnuntaina. Matkan varrella tuli jo bongattua muutama kiva kauppa, josta tarttukin yhtä sun toista mukaan...



Itse Camden Town oli kuin mitkä tahansa Suomen markkinat potenssiin viissataa. Sieltä löytyi kaikennäköstä turistikrääsää, mekkoja, vaatteita, itsetehtyjä koruja ja killuttimia, koriste-esineitä... Ja kaikki näytti tosi kivalta, ei lainkaan halvalla tuotetulta krääsältä. Hintakin oli toki sen mukainen, kyllä niistä koruistakin sai vähintään vitosen maksaa, ellei uskaltanut alkaa tinkimään. Ja se alue oli niin järjettömän iso, etten vieläkään ihan tajua sitä! Siellä kuljetaan välillä ulkona ja välillä sisällä, just kun luulee selvinneensä, mutkan takaa löytyykin ihan uusi aukio täynnä kojuja... Huh! Sinne kannattaa siis mennä noin ysiks aamulla, et selvii sieltä ysiks illalla takasin hotellille.




Ja jos sinne haluaa, niin sunnuntaina kannattaa mennä. Siellä oli ihan älyttömät ruuhkat silloin, mut kun me viikolla käytiin siel kans kääntymässä, ei siellä ollut kovin montaa myyjää paikalla.



Päivän ruokana toimi kana-pekoni-leivät. Mentiin ruokakoju-alueen keskellä olevaan taloon syömään, ja odoteltiin niitä yksiä kämäsiä leipiä yli puoli tuntia... Sitten kun saatiin ne, sieltä puuttu välistä majoneesit, mut oli niin kauhee nälkä ettei jaksettu välittää siitä. :D


Ja jälkkäriksi banskunlehdiltä tarjoiltua ananasta/banskua/mansikkaa valko-/maito-/tummalla suklaalla ja vaahtokarkeilla kuorrutettuna omnomnom! Sain kyl syödä Ninankin annoksesta osan, kun oli mukamas liian makeeta. :o


Siellä alueen keskellä oli aika kivasti ne kaikki ruokakojut rivissä, joten oli helppo kiertää ne läpi ja päättää mitä halusi syödä. Ulkona oli ruoka-aikaan todellakin ruuhkaa, mutta ruokaa tehtiin isoilla pannuilla nopeasti, joten siitä olisi saanut ruoat melkeenpä nopeemmin. Ei uskallettu kuitenkaan maistaa mitään siellä näkyneitä epäilyttäviä keitoksia. :D


Illalla oltiin ihan uupuneita kierrettyämme koko Camden Townin alueen ja tingittyämme nättejä mekkoja puoleen hintaan ahneilta kauppiailta, mut päätettiin silti mennä viel pienelle sightseeing-kierrokselle. Tarkotuksena oli käydä kattomassa London Bridgeä, mut se oli suljettu tieremontin vuoksi. :( Käveltiin sit pimeitä ja syrjäsiä kujia pisin seuraavalle sillalle, ja kipitettiin sitä pisin kattomaan Tower of Londonia.








Ninan tarinoitua mulle mitä siellä Tower of Londonissa on joskus tapahtunu (Tudors-tv-sarjan mukaan) päädyttiin mäkkäriin. Ja hyi mähän en sellaseen mäkkäriruokaan koske, kun siin tuotannossa riistetään lehmiä ja salaatteja ja sämpyläpuiden kasvattajia ja yhyyyy ja hese on paljo parempi, joten Nina söi kaks ateriaa. Jups, uskokaa pois! Se majoneesi oli kyl ihan mautonta. :(


Ja päivän päätteeksi taas liukuportaita metroon, ja metrolla hotelliin! Rakastuin kyl metroon jo heti ekoina päivinä. Oli niin kiva kattella niit ihmisii, jotka oli paljon värikkäämpii ja tyylikkäämpi kuin Suomessa. Siis niillä oli ihan oma tyylinsä suurimmalla osalla. Sit oli kiva kyylätä mitä ne tekee metrossa. Yks pelaa tetristä iPhonella, toinen kuuntelee musiikkia, kolmas lukee kirjaa, neljäs opettelee nuotteja ulkoota, viides kaivaa korvaa surumielisenä... Täällä tuntuu et lähinnä nuoret vetäsee napit korville ja kuuntelee musiikkia jossain bussissa, mut siel kyl ihan kaikki harrasti sitä bisnesmiehistä mammoihin.


Hotellilla levitettiin päivän ostokset sängylle ja tällainen oli mun saalis:


Camden Townista löysin itelleni kolme ihanaa mekkoa. Tai oikeestaan toi vasemmanpuolimmaisin oli tuliaiseks mun siskolle (ja se muuten rakastu siihen!). Myyjä halus siit ensin 27 puntaa, pikkasen heitti hinnan yläkanttii, mut tinkasin hinnan alle puoleen. :D


Ihanan Cupcake tarjottimen löysin ihanasta krääsäkaupasta. Olen tota jo Ebayssa kattellut, mut en oo raaskinu ostaa kalliiden postikulujen takia. Nyt sain sen sit halvalla. :) Kynsilakkoja löytyi paljon, mm. Goshit oli tarjouksessa, makso euroissa jotain 4e/kpl, pikkuset Mua-lakat ei maksanu paljon mitään. Sitten oli pakko ostaa vielä silikoniläpyskät kenkiin, kun tajusin unohtaneeni omani kotiin. Isille vielä tuliaiseksi suklaatupakkaa, joka on siis suklaatikkuja tupakka-askin näkösessä boksissa. :)

Ja sitten nukkumaan ja aamulla baanalle! Kolmantena päivänä oli vuorossa Oxford Street, Lontoon kuuluisin ja isoin kauppakatu. Päivässähän se vedettäis läpi, tuskin se nyt on isompi kuin mikä tahansa kauppakeskus... Siis sehän oli ainakin 2,5 kilometriä kauppaa kaupan vieressä, ja lisää kauppoja sivukujilla. Matkan varrella oli lisäks monia kauppakeskuksia ja lähes jokasessa muussaki kaupassa oli 2-4 kerrosta!



Aamulla oli tarkotus juosta suoraan Primarkkiin, ylihalpaan vaatekauppaan. Ei me sitä kuitenkaan löydetty kun vasta vähän ennen puoltapäivää, jolloin siel oli jo pahempi meininki kuin Hulluilla päivillä, kuten meille oli varoteltu. :D



Siellä oli kyllä niin itkettävän halpaa, et huh! Täällä Suomessa kun ei raaski ostaa toppia seitsemällä eurolla, niin sieltähän niitä sai parilla eurolla. Komeita korkokenkiä kympillä, ja näyttäviä, isoja koruja tai timanttikorvissettejä noin euro viidelläkymmenellä. Yks parhaista löydöistä oli sieltä kyl rintsikat. Niistä en varsinkaan raaski maksaa 15-20 euroa, ja halvemmat menee muutaman pesukerran jälkeen ihan krimpuloiksi. Tuolta sai ihanan väriset ja laadukkaan oloiset alle vitosella! Nyt melkeen harmittaa, et otin vaan kahdet. :S


Primarkin jälkeen oli jo pakko pysähtyä syömään, alkoi olo olla jo sen verran hutera. Päätettiin kokeilla KFC:tä, sieltä sai jotain kanajuttuja. Se on tunnettu jostain kuorrutetuista kanatöntsöistään, joita dipataan ja syödään, jos oikein ymmärsin. Me otettiin kuitenkin sellaset leivät, jossa oli paahdettua kanaa ym. kämää välissä. Ja tajuttiin vasta sen jälkeen, et syötiin kanaleipää edellisenäkin päivänä. :D


Ja shoppailu jatkui iltamyöhään asti. Ihastuin tohon sinertävään laukkuun yhdessä kaupassa, jossa myytiin viime kauden merkkituotteita. Kyljessä komeileva Versace lupaili jo hyvää, ja vilkasu hintalappuun vahvisti asian, ei ollu mun laukku. Seittemänkymmenen prosentin alennuksellakin se makso vielä 700 puntaa... Mut onneks löysin toisen kivan laukun parillakympillä! :)


Noita valkosia rusettipaitojakin kävin kuolaamassa, mut uskalsin vasta loppuviikosta hakea sen itelleni, vaiks se maksokin euroissa alle 15. Ja noi tietokoneen hiiret oli ihania! :D

Siellä oli muuten ihan ihmeelliset systeemit joka ikisessä kaupassa. Joka kaupan ovella seiso sellanen vartija, joka kyyläili tarkkana asiakkaita, ettei mitään sujahtaisi maksamati taskuun. Sen lisäksi monissa pikkukrääsäkaupoissa, esimerkiksi Accessorizessa oli yksi myyjä tyrkyttämässä asiakkaille ostoskoreja heti kun käteen eksyi enemmän kuin yksi tavara. Vielä sen lisäksi vaatekaupoista löytyi sovituskopeista 1-2 henkilöä, jotka katsoivat montako tuotetta otat sovituskoppiin ja sitten he vielä johdattivat vapaaseen koppiin. Sillä meiningillä katois Suomestakin työttömyys! :D


Illalla oli sitten ohjelmassa mun valitsema musikaali. Olin aina halunnut nähdä Phantom of The Operan, koska rakastan Nightwishin versiota siitä tunnusmusiikista ja tarinakin on niin ihana. Me otettiin halvimmat mahdolliset liput ja löysimme itsemme ylimmältä parvelta, jossa sai koko ajan kurkotella kaulaansa ja heilua, jotta näkisi jotakin. Siinä kyllä tapahtui aika paljon yläilmoissakin, et ihan hyvin siellä ylhäälläkin pääsi fiilikseen mukaan. Se haamun näyttelijä oli kyllä niin loistava! Sillä oli just oikeenlainen puhe- ja lauluääni, ihan kylmät väreet meni selässä, kun se veteli siellä! <3


Ja illalla olikin sitten aika palata hotellille ja katsastaa päivän ostokset.


Päivän paras ostos oli toi Suzy Smithin (kuka se sit onkaan) laukku, koska mulla ei ennestään ole laukkua. Olen jo kauan ettiny jotain, joka miellyttäis mun silmää ja lainaillu siskon laukkuja. :D Farkkuleggarit, yöhousut ja toppi on Primarkista, samoin kuin pinkit korvikset ja hiuskoristekin. Farkkujen päällä olevat korvikset on siskolle, samoin kuin kultaset kynsitarrat. Unimaskin ostin äidille, koska eka jonka hänelle tein itse, oli mukamas liian pieni, toinen, joka ostettiin kaupasta, oli väärää materiaalia, ja tää kolmas nyt onneks kelpas! Kynsilakkojakin löytyi, oli pakko ostaa Barry M:n vaaleenpunainen crackle-lakka, koska niit Models Ownin crackleja ei löytyny yhdestäkään Bootsista joissa käytiin, ja muutenkin MO-valikoimat oli niissä huonommat kuin yhdessäkään suomen Seppälässä! :( Huulirasvoja ostin kans kaks, Coca-Cola Cherryn ja mansikkaisen puutarhatonttu-huulirasvan Claire´s-kaupasta, joka oli melkeen mun suosikkikauppa koko matkan ajalta. siellä oli paljon samantapasta tavaraa kuin Accessorizessa, mut värikkäämpää ja leikkisämpää + halvempaa. :)


Evääksi ostettiin sipsejä ja keksejä lähikaupasta, koska illalla tuppas aina olee viel vähän nälkä. Sipsit oli Lontoossa ihan kummallisia, joko ne oli tollasia tosi pieniä pusseja, ehkä puolikkaita Taffelin megapussiin nähden, tai sit oli sellasia megapussin kokosia, jonka sisällä oli kuus pienempää pussia. :S


Ninakin löysi itelles ihanan mekon H&M:stä, se rakastus sihen heti! :D

Ja ekan kunnon shoppailupäivän jälkee sitä huomaski, miten paljon kolikoi noilla tuolla on!


Niillä oli 1:n ja 2:n punnan kolikoiden lisäks 1-, 2-, 5-, 10-, 20- ja 50-pennin kolikoita. Lisäks osa isompiarvosist kolikoist oli kooltas pienempii, kuin pienempiarvoset, eikä noit 1- ja 2-pennisii meinannu saada mihinkää hävitetty. Onneks meil ei tullukkaa niit sentin ja kahden kolikoi Suomee!

Ja sit neljäs päivä alkoi taas shoppailulla, Oxford Streetille oli pakko päästä takaisin, kun saatiin siitä kolmantena päivänä käyty vaan neljäsosa.




Kaupasta toiseen juoksentelua taas kerran. Tuli nähtyä monet ihanat vaatekaupat ja pääsi oikeen shoppailun makuun, kun tähän asti oli vähän säästellytkin. Selfridgellä tuli katsastettua maailman suurin kenkäosasto ja nähtyä livenä kaikenmaailman pradat sun muut. Siellä oli menossa sellanen Project Ocean-kampanjakin, en siitä mitään muuta tiedä, kuin että ne näyteikkunat oli ihan mahtavia. Harmittaa kun en ottanut niistä kuvia. :(

Välipalaa siirryimme syömään Mark&Spencerin alakerran kahvilaan.


Mä söin pekoni-salaatti-tomaatti-leipää ja smoothieta, Nina päätti pitäytyä kanaleivissä vielä kolmannenkin päivän... :D


Päivän pääruoka päätettiin syödä Burger Kingissä, brittiläisten kansallisravintolassa. Me etittiin sitä varmaan yli puoli tuntia kiitäen pisin Oxford Streetiä ja löydettiin se sitten viimein jostain viimisestä kadunkulmasta. Eikä odotusta edes palkittu, se ruoka oli ihan järkyttävän makusta! Hampurilaisen pihvi ihan löllyi rasvassa ja oli ihan vetelä. Hyyyh. Ninan pekonimikälie-hampurilainen oli vielä kaameempaa tavaraa.


Illalla vielä mentiin katsomaan Ninan valkkaamaa musikaalia. Ensin piti mennä kattomaan yhtä toista, mistä nähtiin mainoksia metroasemilla, mut huomattiinkin sen viimisen näytöksen olleen jo muutama kuukaus sitten... Nina valkkas sitten suunnitelma B:ksi Billy Elliotin, joka kertoi pojasta, joka halusi tanssia balettia. Pääosassa oli joku neljäntoista vanha poika, ja hui kauhia et se osas tanssia! Siltä sujus niin steppaaminen, baletti piruetteineen, kuin takaperinvoltitkin. Sen lisäks se osas laulaa ja näytelläkin vielä! Sen menoo vaa katteli suu apposen ammollaan koko esityksen ajan. Nyt meillä oli vielä paremmat paikatkin, otettiin ihan lattiatasosta, niin nähtiin kunnolla koko esitys. :)

Ja illalla tietystikin taas shoppailusaldo!


Lehdet ostin siskolleni, kun se pyysi tuomaan nuo itselleen. Sukat, kengät ja sukkikset käytiin hakemassa vielä Primarkista. Accessorizen kynsilakat taisi löytyä Superdrugsista, samoin kuin tummille hiuksille tarkoitettu kuivashampookin. Huulirasvat (cherry cupcake x 2 ja Spongebob-appelsiini), sekä kaksi kirsikkakäsirasvaa Claire´silta, shortsit ja laukku... mahtoks olla New Lookista? Jee, mulla on kaks uutta laukkua! :)

Piti ennen musikaalia käydä noi viemässä hotellille, koska ihan noi lehdetkin paino jo viis kiloa. Voin kertoo, et rankan päivän jälkeen oli yhtä tuskaa kanniskella niitä, luulin et mun olkapäät tippuu pois, kun niihin sattu niin paljon. :D Oli hotellillakin kiva ylläri kun mentiin sinne, siivooja oli jättänyt meidän oven auki ja hilpassu menemään. Onneks ei ollu mitään viety...

Siinä oli neljä ensimmäistä päivää Lontoon reissusta! Jo kolmantena päivänä alko olla jo aika väsynyt, kun koluttiin kauppoja kiireellä läpi, mut jostain sitä vaan löys voimia joka aamu kammetakseen ittes ylös hotellin kovasta sängystä, vaiks jalkapohjia edelleen jomotti edellispäivän kävelyn takia. :D Mut niistä neljästä viimisestä päivästä sit myöhemmin tällä viikolla, muun muassa London Zoosta ja Thorpe Parkista. :)

Huomhuom, kuvat kliksimällä isommiksi! :)

12 kommenttia:

  1. Ihana postaus ♥ Oon koko pienen elämäni halunnut päästä käymään Lontoossa, se oli mun ykkösunelma jo joskus kuusivuotiaana, mutta en ole vieläkään onnistunut sinne pääsemään. Ja iski kyllä pieni kateus (ja vähän isompi matkakuume) tätä lukiessa. Mutta mukavanoloinen reissu teillä oli (:

    Ja peeäs, tykkään ihan hirveästi tästä sun blogista ja sun kirjoitustyylistä ^__^

    VastaaPoista
  2. Epäreilua! Hirvittävä Tahdon-Lontooseen-Nyt-heti-fiilis iski tätä lukiessa! :D
    Onko tuolla miten vaikee suunnistaa? Ja millasella kielipäällä uskaltaa lähtee Lontooseen :D

    VastaaPoista
  3. apua miten ihania ostoksia ja kaikkea! kuulostaa hyvältä reissulta :)

    VastaaPoista
  4. Siljaisuus, voi ei, toivottavasti säkin pääsisit pian matkaan! Se olis kyl mullekin ollu mahdotonta viel vuos sitten opiskelijan budjetilla, mut työttömyyskorvauksist sai ihan hyvin haalittu rahat kasaan, kunhan tyytys halvimpaan. Lentoihin ja hotelliin viikon matkalle kun saa 300e kasaan, niin sillä pärjää, jos siis ei meinaa shoppailla ja syödä. :D Mut tosi kiva et tykkäät mun blogista! :)

    Sandra, mä olin kyl ite ihan pihalla siel suunnistettaessa, mut onneks toi vanha partiolainen oli mukana, niin selvittiin. :D Me käytiin ostamas Suomalaisest kirjakaupast sellanen laminoitu kartta, niin sil löysi kyl ihan hyvin perille, jos vähääkään on suuntavaistoa. Seurailee vaan kartas näkyvii tien nimii. :) Samoin metrolla on tosi helppo mennä, kattoo vaan minkä värisel linjal on menos, sit seuraa sen opastei oikeelle laiturille, sit kattoo taulusta koska seuraava tulee ja meneekö se oikeeta kautta ja hyppää kyytiin. :)

    Kielipäätä ei hirveesti tarvii. Varsinkaan kieliopilla ei tee mitään. Ite aloin aina miettii puhuttuani jollekin, et eiku niin se oliski pitäny sanoo, mut hyvin ne ymmärsi siltikin. Thank youlla ja excuse meeellä pärjäs jo pitkälle. Kaupassa tarvis pari kertaa jotain muutakin esim. sovituskopeissa ja myyjien kysellessä tarviinko apua, ja tietty ostettaessa lippuja junaan tai musikaaliin. Onneks Nina hoiti nekin tilanteet, kun mä periaatteessa tiedän mitä pitäis sanoo, mut sit lukitun ihan täysin ku pitäis avata suunsa. :D Mut melkeen sanoisin et peruskoulu-englannilla pärjää. Aina sitä voi sit sanoo, et sori en tajunnu, ni sit ne tajus kyl heti kertoo asias hitaammin ja yksinkertasemmin. :)

    Suunnistukseen vielä, et kannattaa kyl etukäteen tietää minne on menossa, esim. ennen lähtöä merkkaa sinne karttaan paikkoja. Ei niit muuten sielt osaa hakee. :)

    VastaaPoista
  5. Mun pitäis olla lähdössä Lontooseen parin viikon päästä, mutta saa nähdä miten käy :/ Tuo tuhkapilvi kun voi aika hyvin sekoittaa suunnitelmat...

    VastaaPoista
  6. Voivoi, lisääntyy vaan Lontooseen matkaamisen halu. :D Itseäni hieman hirvittää juuri tuo kieli, puhun, ymmärrän ja kirjoitan englantia ihan hyvin, mutta jotenkin se tuntuu haasteelliselta että ympärillä on englantia äidinkielenään puhuvia ihmisiä, ja sitten pitäisikin alkaa änkyttämään jotain englanniksi..entä jos sanon väärin, entä jossen ymmärrä aksentin takia.. Ehkä siihen hetki meneekin, Intiassa oli käydessäni oli varsin mielenkiintoista opetella ymmärtämään intialaisten puhumaa englantia.

    Noista vartijoista ja sovituskoppipuuhista, Intiassa oleskellessani oli siellä ostoskeskuksissa kanssa jokaisessa liikkeessä vartija, joka vielä monesti leimasi kuitin..varmaan tosi mukavaa työtä seisoskella ovella päivät pitkät. :) Ja ostareihin mennessä oli metallinpaljastimet tms, isot portit ja vielä vartijat käsilaitteineen..jotkut tarkisti käsilaukutkin, vaikka yleensä päästiin suoraan ohi tai tutkimatta.

    Tuota sovituskoppimeininkiä löytyy jo Tukholmastakin ihan henkkamaukalta, ainakin joskus on ollut.. Suomessa jälkijunassa tullaan kaikessa, tosin kaikissa tuommoisissa asioissa se on ihan jees. :D Ja jos metrolla liikkuminen (siinä on kyllä ihan eri fiilis kuin ratikoissa ja busseissa) innostaa ja shoppailu, ja kaikki muukin mahdollinen, ihan läheinen Tukholma on reissailun arvoinen. <3

    Jatko-osia odotellessa =)

    VastaaPoista
  7. Voi jumankekka... Mää oon niin kade ettei mitään rajaa! Sulla on ollu varmasti elämäs paras viikko!
    Onneks mä oon saanut porukat suostumaan siihen, että mennään kesällä 2012 Lontooseen! Sit toi paratiisi on avoin mullekki.. Awww...

    Sun kaikki ostokset vaikutti aivan ihanilta! Oon niin onnellinen sun puolesta.... XD

    VastaaPoista
  8. Mä kävin kattoon ton The Phantom of the Operan vuonna 2008 Her Majesty's Theatressa kun olin reilaamassa ja 6 päivää Lontoossa, itkin kun oli niin kaunis.

    Just käytiin kans Lontoossa huhtikuussa, siellä kyllä riittää tekemistä!

    VastaaPoista
  9. Tiikeriankka, onneks ainakin nyt näyttää siltä, et tuhkat on menossa jo pois ja purkaukset laantumassa. :S

    Maryah, kyl siihe aika äkkii korva tottus, vaiks ensi sitä miettis, et mite sitä tajuu yhtää jotai brittienglantii. :D Aika hurjaa siel Intias, mikäköhän idea on leimailla kuittei? :o

    Arco Iris, ellei paras viikko mun elämästä, niin ainaki yks parhaista. Saattais melkeen kyl olla se kaikkist paraskin! Kerranki oli sellasta seuraa mukana, jolta ei loppuviikost halunnu repii päätä irti. :D Ja onneks olkoo, kun säkin pääset reissuun! :)

    Sonia, mullakin tuli ihan kyyneleet silmiin kun sieltä alko aluks soimaan se tunnari. Niin paljon muistoi siit biisist. Imasin ne itkut kyl äkkii takas, ettei Nina ois alkanu ihmettelee mitä parun siin. :P Nostan kyl hattuu sulle, me kun oltiin siel kans se 6pv (kahta ei lasketa ku sillo vaa matkattii) ja oltii sen jälkee niin poikki, ja sä oot sit sitä ennen/jälkeen viel matkustellu ilmesesti muuallakin? Huh!

    VastaaPoista
  10. "Tuota sovituskoppimeininkiä löytyy jo Tukholmastakin ihan henkkamaukalta"

    Löytyy sitä Suomenkin hennes(e)istä, varsinkin ruuhka-aikaan, kun päättömät ka... asiakkaat yrittävät kaikki samaan aikaan tunkea sovituskoppeihin.

    Tosi kivoja kuvia kyllä, lontoo on mullakin ykkösenä (lottovoitto-)todo-listalla.

    VastaaPoista
  11. missä sä oot muokannu noi kuvat?:D

    VastaaPoista
  12. Oi, mulla olis kauhee hinku lähtee Englantiin, eikä tää postaus ainakaa helpottanu :D Mut oli ihanaia kuvia ja niin elävästi kerrottu, et melkeen tunsin itekki olevani melkeen mukana (:
    Ihania juttuja shoppailit < 3

    VastaaPoista