Akryylimaalituto osa I

Ja tästä lähtee akryylimaalituton ensimmäinen osa! Olen siis tällä hetkellä saikkarilla, niin aikaa riittää vaiks kuin paljon. Onnistuin saamaan silmätulehduksen. Tää on kyl aika kiva tauti, täytyy sanoo. En voi olla töis, etten tartuta muita, mut olo on ihan terve. Mitä nyt silmäs tuntuu vähä hassult, mut suurimman osan ajast en edes huomaa sitä tunnet. Ja tämähän liittyi tosi paljon tähän tutoon! :D

Eli täs ekassa osassa käyn läpi ihan perusasiat maaleihin liittyen. Ilman niitä on mun mielestä turha alkaa maalailemaan, nää kun on sen vert erilaiset maalit niihin lapsuuden vesiväreihin verrattuna. Tokassa osassa on sit videoita, joissa teen parit yksinkertaset akryylimaalikukkaset. Kukkasista on hyvä alottaa, ja sitten kun ne on hallinnassa, voi alkaa taiteilemaan kaikkee muuta.

Tarvikkeet

Akryylimaaleilla maalaamiseen ei tarvita mitään kummallisuuksia. 

• Maalit tarvitset tietysti. Omani ostin Tiimarista, maksoi jotain 5-10e. Akryylimaali myydään tuubeissa, useimmiten sellaisissa viitisen senttiä pitkissä, mutta itelläni on kunnon säästötuubit, joissa on tavaraa 75 ml. Pikkutuubeissa on yleensä jotain 10 ml. Sillä ei ole mitään väliä minkä kokoisia ostat, mutta itse halusin tollaset isot, jotta uskallan käyttää niitä säästelemättä. Lisäksi noi muoviset purkit ovat helpompia kuin ne pienet metalliset. Metallisista saa aina kynsin hampain tiristää niitä viimisiä maalitilkkoja pois, ja useimmiten jossain vaiheessa onnistuu tekemään niihin reiän, jonka jälkeen maali kuivuu ja on piloilla. Jos pystyt tilaamaan Ebaysta, sieltä saat maalit todella edullisesti. Tässäkin olis aika kiva 12 tuubin setti alle vitosella.  Jos ei kuitenkaan pysty netistä tilailemaan, Suomestakin saa usein akryylimaaleja alennusmyynneistä noin kympillä. Kannattaa tutkailla varsinkin Tiimarin ja Suomalaisen kirjakaupan tarjouksia.

• Heti maalien jälkeen toisiksi tärkein asia on siveltimet! Niitäkin saa monesta paikasta. Taas kerran vinkkaan teille niistä eyelinerin vanhoista sudeista. Ne ovat ehdottomasti parhaita tähän hommaan pienen kokonsa ja jämäkkyytensä ansiosta. Kaupoissa on yleensä turhan isokokoisia siveltimiä, joten ne kannattaa unohtaa kokonaan. Suomesta saat tilattua tai haettua Helsingistä Cesarsshopista nail art- siveltimiä. Sitä en kuitenkaan missään nimessä suosittele. Sori vaan, mutta saat sieltä yhden siveltimen samaan hintaan, kuin Ebaysta tilaat niitä kaksikymmentä. Hups, sori, huijasin. Ebaysta saat melkeen viiskymmentä nail art sivellintä samaan hintaan, kuin Cesarsshopista yhden... (Cesarsshopissa 7e/kpl + pk, Ebayssa 2e/15 kpl pk mukaan luettuna) :D  Toi Ebayn setti on myös siitä hyvä, et siinä on yks dotting tool. Se on oikeesti korvaamaton apu supertarkoissa tekeleissä. Pallojen teon lisäksi sillä saa nimittäin vedettyä tarkasti ohutta viivaa. Siveltimet kun tuppaa usein pomppimaan mihin sattuu, jos painaa vahingossa liian kovaa.

 

• Maalien lisäksi tarvitset pienen kipon (vaikka vanhan kahvikupin) puhdistusvettä varten ja lakanakankaan palasen. Kankaanpalanen ei ole pakollinen, mut siihen on helppo pyyhkästä liiat vedet ja maalit, samoin kuin pieleenmenneet taideteokset. Jos ei kankaanpalasia kotoa löydy, hipsipäs lähimpään kangaskauppaan. Tongi vaikka jotain jämäkangaslaatikoita. Nenäliinan kokoinen kangaspala ei varmasti montaakymmentä senttiä maksa. 

• Sitten vielä viimeisenä tarvitset alustan, jolla maaleja sekoittelet. Et voi todellakaan ottaa tuubista pensseliin maalia ja alkaa sutia, vaan tarvitset alustan, jolla voit sekoitella maaleja toisiinsa ja vettä maaleihin saadaksesi sopivan koostumuksen. Mulla ainakin esimerkiks punanen on sellasta litkua, et sitä kaataessa saa olla tosi varovainen, ettei koko maailma oo täynnä maalia. Musta sit taas, no, sitä ei todellakaan kaadeta. Sitä saa pruutata tuubista ulos ja melkeen leikata saksilla sen tangon poikki. Noi ei nyt ihan. :D Mut siis mulla on alustana yleensä vaan joku huono-onninen esine, joka sattus olemaan liki inspiraation yllättäessä. Allaolevassa kuvassa se on vahaliitujen kotelo. Se olikin oikeesti tosi hyvä, koska vahaliidut paino sen vert paljon, et alusta ei lähtenyt liikkeelle mun sekotellessa raivokkaasti luomisen vimmassa värejä toisiinsa. Ihan yhtä hyvin voit leikata kiiltävästä pahvista (esim. joku riisipaketti tai muropaketti) sen alustan tai sit jos haluat kestävämmän version, hanki joku muovipinnoitteinen, jonka voit pestä. Esimerkiks muovinen hiirimatto. Jos haluut kunnon vehkeet, kirjakaupoissa myydään mun muistaakseni sellasii muovisii valkosii palettejakin, mut munsta nää DIY-versiot toimii paljon paremmin tässä hommassa.

Maalit

Akryylimaalit ovat täydellisiä kynsien maalaamiseen. Vesivärit (tai akvarellivärit) eivät ottaisi kynteen kiinni ja leviäisivät saman tien. Öljyvärit taas ottaisi kiinni, mutta niillä tulisi turhan paksua jälkeä, eikä se öljykään varmasti ole hyväksi terveydelle. Akryylimaalit ovat siitä kivoja, että ne ovat puoliksi vesiliukoisia. Toisin sanoen, maalatessasi voit ohentaa niitä helposti vedellä, ei tarvitse leikkiä tärpätin ja muiden myrkkyjen kanssa, mutta kuivuessaan akryyliväri ei enää ole vesiliukoinen. Eli jos olet unohtanut päällyslakan ja kastelet kätesi maalauksen jälkeen, taideteos ei valu viemäristä alas. Ilman päällyslakkaa se ei kuitenkaan hankausta kestä, joten parasta vaan laittaa päällyslakat maalikerrosta suojaamaan.

Akryylivärit myös kuivuvat todella nopeasti. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä juttu on ainakin se, että ei tarvitse kauan odotella seuraavan värin tai päällyslakan laittamista. Maali kuivuu oikeasti ihan muutamassa sekunnissa. Huonompi juttu on se, että maalit kuivuvat nopeasti myös siihen palettiin, joten kauhean paljon ei kannata kerralla siihen maalia laittaa. Sellanen pisara pysyy totta kai kauemmin käyttökelposena, kuin kynnelle levitetty superohut kerros, joten kannattaa paletilla pitää maalit pisaroina ja ottaa siitä tarpeen mukaan maalia toiseen kohtaan sekottelua varten. Se kannattaa myös muistaa, että jos maalia menee vaatteille, pese se pois välittömästi. Kuivuttuaan maali pysyy kankaassa melko jämäkästi, useimmiten se ei lähde siitä enää millään myrkyillä. Älä siis maalaa paras juhlamekko päälläsi! :P

Värioppia

Tähän voin vaan sanoa, et kokeilemalla se selviää. Pruuttaa siis jokaista väriä pieni läjä paletille ja kokeile mitä kaikkia värejä saat aikaiseksi. Peruskoulusta on varmaan väriympyrä ihan tuttu juttu, sen avulla saat esimerkiksi keltaisesta ja sinisestä vihreää, mutta kukas tiesi sen, että sekottamalla sinistä, valkoista ja ihan vähän keltaista, saadaan turkoosia? Ite opin sen pari viikkoa sitten, kokeilemalla totta kai. ;)



kuva

Aloita siis kokeilemalla ensin, miten väriympyrän värien sekoitus onnistuu. Sen jälkeen voit kokeilla muita. Eikä saa luovuttaa, suurin osa kokeiluista päätyy harmaaseen tai ruskeaan, mut sit onki hienoo, kun tajuu miten joku uus väri syntyy!

Tässä vielä jotain vinkkiä maalien sekoitteluun.

Pastellivärejä saat sekoittamalla jotakin väriä valkoiseen. Valkoista täytyy olla suurin osa, lisää toista väriä siis ihan pikkuhiljaa. Varsinkin sininen on sellainen väri, että sen kanssa saa olla varovainen, sekoitat sitä mihin tahansa toiseen väriin. Se värjää todella helposti. Kannattaa aina lisätä sitä sekoituksiin ihan vain sen verran kerrallaan, että pensseli ihan vain hipaisee sitä sinistä maalia. Keltainen sitten taas on päinvastainen, sitä saa laittaa aika paljon toiseen väriin, ennen kuin mitään tapahtuu. Kannattaa siis ennemmin lisätä toista väriä keltaiseen, kuin keltaista toiseen väriin ja sinisen kanssa päinvastoin.

Tummempia värejä kannattaa tehdä lisäämällä sinistä maaliin, ei mustaa. Tämä pätee ainakin punaiseen ja vihreään. Sinistä ei nyt tietenkään saa tummemmaksi sekoittamalla siihen lisää sinistä, joten siihen kannattaa käyttää mustaa. Tosin siniset on yleensä valmiiksikin jo aika tummia, niitä saa ennemminkin vaalennella. Keltainen on hieman vaikeampi tummentaa, mutta se onnistuu punaisella. Liikaa punaista lisättäessä siitä tulee tietysti oranssia, mutta lisäämällä sitä vain vähän, saat tummankeltaista.

Sitten kun onnistuu tummentelut ja vaalentelut, voi alkaa kokeilla kaikennäköstä muuta. Samalla voi vedellä niitä värejä paperiin siveltimillä, niin saa siihen hommaan harjoitusta; paljonko painaa pensseliä, paljonko ja minkä paksuista maalia kannattaa käyttää.

Näillä eväillä lähdetään sitten niitä kukkia maalailemaan seuraavassa osassa. Toivottavasti täsä oli edes jotain uutta, ettei kaikki ollu ennestään tuttua. :)

Ja totta kai kysyä saa jos jotain jäi epäselväksi, tai jos jotain jäi sanomatta!