London 5678

Viimein olis tarkotus saada tää toinen osa julkastua. Siskon valmistujaisia vietettiin pari päivää sitten, ja koko viikonloppu meni siivotessa ja leipoessa, joten pahoittelut viivästyksestä!

Viidentenä lomapäivänä oli ohjelmassa London Zoo ja illalla uusin Pirates of The Caribbean. Riemukasta ohjelmaa varjosti mun mystinen mahakipu, ja pahoinvointi aamuisin. (Ei, en ole raskaana. :D) Mahakipu jatkus loman loppuun asti, mut ei onneks yhtä voimakkaana. Ekat kaks päivää tuntus, kuin joku olis aina sillon tällön survassu puukon mun vatsan läpi ja kiertäny sitä viel pari kertaa siin. Ei todellakaan kiva tunne! Olen kuitenki tunnettu siitä, et lähden päivän hommiin vaikka pää kainalossa, joten hammasta purren kohti eläintarhaa!

Ja voi että siellä oli kivaa! Sinne sisään maksoi vähän päälle 20e, mut se oli todella sen arvoista. Tykkään tosi paljon kuvata eläimiä, ja niitä kuvia olikin sit muistikortti puolillaan, vaiks koitin säästeleväisesti kuvata. Siellä oli tosi hienoa, kun sai monessa paikkaa kävellä eläinten keskellä. Ainakin pingviinien, lintujen ja apinoiden aitaukseen pääsi kävelemään polkuja pitkin.

Rakastan niiiiin paljon lintuja, ja tuolla niitä riitti! Oli pelikaaneja, flamingoja, riikinkukkoja, pingviinejä, sorsia viittä eri sorttia ja kaikenmaailman lintuja, joiden nimeä en edes tiedä. Perhostalo oli myös mahtava kokemus, sen läpi sai kävellä ja se oli täynnä perhosia. Ne vaan lensi siit korvan ohitte niin et suhina kuulus. Harmi vaan, et siellä oli tosi kuuma ja kostea ilma, joten kameran linssi veti samantien huuruun. :S

Uuuu! Mangustit oli yksiä mun suosikkeja hipon ja kirahvin lisäks! Ne on niin sulosia kun ne puuhailee siel, vahtii ympäristöö ja riehuu. :)

Nii ja olihan toi laamakin aika lutunen! Ja apina-vauva. <3 Vasemmas alanurkas on se hippo. Kerrankin mul oli mahdollisuus nähdä oikee hippo, ja sit se yks nukkus tollasena möykkynä ja toinen oli veden alla niin et vaan sieraimet näkys. :(

Päivän ruoka hankittiin eläintarhan grilliltä. Enpä ole koskaan syönyt yhtä kauheen makusta hodaria. :D Muutenkin vatta sattus aina kun söi tai joi, ja sit se makkara oli viel ihan sen makusta, kuin se olis jo kerran kulkenu jonkun suoliston läpi. Näin kauniisti sanottuna. Nina ei tosin huomannut siin mitään kummaa. :D

Ja sit oltiin (Nina oli) viel tosi anteliaita. Nina löys kadulta jonkun kolikon ja heitti sen sit tonne keräyslippaaseen, jonka rahat menee hyvään tarkotukseen! Ja tossa samaisessa talossa oli muuten kaikkii jännii itikoita. Muurahaisiaki meni siel sellasen köyden päällä ilman mitään suojaa niiden ja ihmisten välillä kantaen lehtii niskassaan. Tuol perhos-kuvarykelmässä ollut jätti-koppis oli myös siellä, verratkaa nyt sen kokoo siihen vieres olevaan banaaniin! Se oli isompi ku hiiri! :o

Nina ei uskaltanu tulla lintuhäkkiin kävelee, ni se salakuvas mua ulkopuolelt. :S Apinakuvaan mun piti liittää Ninan nassu, kun se oli tosa alemmassa ja mä otin kuvan, mut enpä jaksanu, kun olisin kuitenki joutunu suhraa sen naaman. :D

Yks eläintarhakuva viel! Pingviinei ja tosi kauniit kanoi. Noi kaks tuol ylhääl oli niin somia, kun toinen oli häkissä ja toinen juoksi siel vapaana, sit ne katteli toisias ihan hämmästyneinä. :D

Sit olikin jo aika juosta leffateatterille! Oli se sali vaan iso. Päätäki sai leffan ajan käännellä, jos halus nähdä mitä valkokankaan kummassaki pääs tapahtuu. :D Ninalla oli leffaeväänä poppareita ja limua (joista mä söin kans osan, kun ne oli jättimäiset) ja mä hain Ben&Jerry's-kojusta kirsikkajäätelöä. Ja taas herää kysymys; miksei sitä saa Suomesta? :(

Ainii, kävi muuten leffateatterilla hauska juttu. :D Nina tuli kysyy multa, et kai mä muistin ottaa mukaan mun leffalipun aamulla. Mä kaivoin kauhuissani laukkua, koska olin aamul vaihtanu laukkuu ja heittäny kaikki lippuset ja lappuset kiireessä pois. Ei sieltä mitään löytyny. Mentiin sit paniikis itkemään kassalla istuneelle miehelle, et mun lippu tais jäädä hotellille, eikä me ehditä enää hakee sitä. Se sit käski Ninan antaa lippus sille katottavaks, ja hehehee se mun lippu oli siin Ninan lipun alla ollu koko ajan. :D Muutamaa helpotuksen huokausta ja "OMG!":ia myöhemmin siirryttiin naureskellen salin puolelle. :D

Leffan jälkeen me mentiin hotellille, ja oltiin siellä kerrankin suhtkoht ajoissa. Yleensä me selvittiin sinne vasta kymmenen jälkeen ja oltiin nukkumassa puoliltaöin, ja aamulla oli herätys ennen kahdeksaa, et ehdittiin aamupalalle. Tähän väliin voiskin kertoo, toivottavasti en jo edellises postaukses kertonu, et hotellin hintaan sisältys siis aamupala. Siihen kuulus herkullisia riisimuroja tai vaihtoehtoisesti corn flakeseja. Henkilökunta valmisti rouskuvia paahtoleipiä minkä ehtis, ja niiden päälle sai ylähuulen lisäksi sipaista margariinia tai marmeladia. Juomavalikoima oli todella monipuolinen, pussikahvia, teetä ja appelsiinimehua. Viikon loppua kohti sitä alko olla jo aika kurkkuas myöten täynnä riisimuroja ja paahtoleipää, mut ilmaseks sai, ni en valita. :D

Ja kuvaan liittyen, meillä oli aika komiat maisemat parvekkeelta! Tien toisella puolella kun pidettiin jotain jalkkisharjotuksia melkeen joka ilta. :P

Noi meidän ostamat kanasipsit oli ihan hirveitä. Jos kanapihvi olis maistunu niiltä, se ois ollu ihan hyvä, mut kun kanasipsit maistu kanapihveiltä, se oli todella outo makuelämys. Toisin kun noi juotavat! Ääää, miksei Suomesta saa noita! Toi Cherryade onkin tosa jo loppu, se oli siis kirsikkalimua. Se oli just täydellistä, ei maistunu liikaa kirsikalta, vaan just sopivasti, niin et se oli vielä hyvää kolmenki päivän päästä, kun vedin sitä huoneenlämpösenä ilman hiilihappoa. Toi toinen oli kans hyvää, koska se oli limua ilman hiilihappoa. En oikeestaan niistä kuplista välitä, ja siks juonkin enemmän mehua. Toi oli viel vissiin appelsiini-passion, ja kirsikan lisäks rakastan passion-hedelmii. Siin maistus oikeen kunnolla se passion, kun jos täält Suomest jotain passion-litkuu ostaa, se ei maistu tasan miltään.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli vuorossa Thorpe Park- päivä! Aamulla käytiin ekana katsastamassa hotellin ikkunasta näkyvä puisto, joka oli täynnä puluja. :)

Sit siel oli tollasia tosi isojalkasia lintuja. Kattokaa nyt noit poikastenki jalkoja! :D

Ja vietiin samalla kortit postiin! Niillä kesti kyl tosi kauan tulla, pari on edelleen tulematta. :S

Thorpe Park on vähän kauempana Lontoosta, joten sinne piti mennä junalla. Lippujen saaminen siihenkin oli oma operaationsa... Ihmiset sanoo metrojen olevan vaikeita ja monimutkaisia, mut kokeilkaapas kulkea bussilla! Jos siitäkin selviää, niin extreme-haasteena voi kokeilla junilla kulkemista. Ihan jo lippuautomaattiakin sai ettiä aika kauan...

Mutta Thorpe Parkiin selvittiin metrolla, junalla ja bussilla! Jos jotakuta kiinnostaa, metrolippuihin meni noin kuusi puntaa, edestakaisiin junalippuihin sanotaannyt kakstoista, edestakaisiin bussilippuihin kolme ja Thorpe Parkiin sisään jotain 25-30 puntaa. Liput huvipuistoon kannattaa ostaa etukäteen Thorpe Parkin sivuilta, koska portilta ostettuina ne maksaa neljäkymppiä + ostamalla etukäteen ei tarvii jonottaa lippuluukulla, vaan pääsee suoraan huvittelemaan.

Ja taas kerran, Ben & Jerry's jätskiautomaatteja Suomeen, kiitos!

Mun suosikki oli ehkä Saw-vuoristorata, joka näkyy yllä. Jo jonotuksessa alettiin luoda tunnelmaa seinäkirjotuksilla, koristeena olevilla kidutusvehkeillä ja jonottajien seassa harppovilla possunaamarisilla kaapu-ukkeleilla. Voin kuvitella et heikompihermosilla menis siinä jo pissat housuun. :D Itte vuoristorata lähti sisätiloista, jossa nähtiin tuttu nukke kolmipyörällään, Jigsaw telkkarissa latelemassa viisauksiaan ja saatiinpa vesisuihkukin naamaan samalla kun vaunut syöksy ulos. Pienen mutkan jälkeen kavuttiin kuvassa näkyviä pystysuoria kiskoja pisin ylös ja toiselta puolelta alas. Loppumatka olikin sit vaan kiemuroita ja mutkia kovalla vauhdilla.

Thorpe Parkista löytyy myös Saw- Alive- kauhutalo, jossa näyttelijät näyttelevät Saw-leffoista tuttuja kohtauksia Jigsawin ansoista. Huvittelijat saa olla siinä mukana, osana show'ta ja koittaa vissiin pelastaa niitä näyttelijöitä. Ihan pikkasen vaan ketuttaa, kun kyseinen talo oli suljettuna toukokuun. Odotin sinne pääsyä ehkä eniten koko lomalta. :(

Jos hurjemmista laitteista tykkää, kannattaa mennä Thorpe Parkiin. Sellasia laitteita et Suomesta löydä. Tunnelmakin oli siellä ihan erilainen, se oli selvästi nuorille suunnattu paikka, ei niinkään lapsille, vaikka niillekin pari laitetta löytyi. Jonotuspaikkoihinkin oli panostettu ja yleensä koko alueen maisemointiin oli varmasti käytetty punta jos toinenkin.

Jos sinne meinaatte suunnata, jättäkää kuitenkin väliin laite nimeltä Colossus. Jep, se näyttää kivalta, mut on yhtä tuskaa. Ei henkisesti, vaan fyysisesti. Kovat on mainoslauseet, mut ei se auta, jos istuimet on tehty niin, et aivot on yhtä muussia, kun sieltä lähtee. Päänojassa on sivuilla sellaset palkit, et pää ei pääse kierähtää pois paikoiltas, mut sitku siin on pään molemmilla puolilla kymmenen senttiä tyhjää tilaa ja pää hakkaa molempiin palkkeihin täysillä koko matkan ajan, niin ei siitä saa muuta kun päänsäryn ja aivotärähdyksen. Kaiken lisäks sinne sai jonottaa lähemmäs tunnin! Teitä on varoitettu!

Tosin jonottamiseen kannattaa muissakin laitteissa varautua. Me selvittiin aika vähällä jonotuksella suurimmassa osissa laitteista, mut kesällä saa varmasti jonottaa ihan kyllästymiseen saakka.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös X:/ No Way Out. Se oli aika mielenkiintonen! Me ei edes tiedetty mihin mentiin, kun tungettiin vaan tosta seinässä olevasta reiästä sisään. Päädyttiin sit pilkkopimeeseen sisällä olevaan vuoristorataan, joka kulki kaiken lisäks väärinpäin, selkä menosuuntaan päin. :D

Vesilaitteita siellä oli vaikka kuinka monta, kuten Särkänniemestä tutut Koskiseikkailu ja Tukkijoki, et ne ainakin kannattaa katsastaa kuumana kesäpäivänä! Me ei niihin päästy, kun Nina ei halunnu kastuu, ja ainoa mihin oltais haluttu mennä, oli tietysti kiinni. :(

Huvipuiston alueelta löyty monenmoista ruokapaikkaa, ja me päädyttiin nuudeliravintolaan kierrettyämme kaikki vaihtoehdot läpi. Se oli eka kerta, kun söin muita kuin pussinuudeleita from k-kauppa, ja hyviä olivat! Tosin vähän pelotti mitä se mun juiliva masu sanoo paprikoista, mut ei se paljon enempää niist kiukutellu kun limustakaan.

Limusta puheenollen, toi punanen törppö tossa kuvassa oli nerokas keksintö. Kun ton pullon osti kuudella punnalla, sitä sai täyttää limulla ilmaseks koko loppupäivän kaikissa huvipuiston ruokapaikoissa ja kahviloissa. Se oli tosi hyvä juttu, ja kerrankin tuli juotuu tarpeeks, kun oli kuitenki tosi kuuma ja aurinkoinen päivä. :)

Ihan kuin ei oltais oltu ihan tarpeeks väsyneitä päivän huvipuistoilun jälkeen, päätettiin vielä lähteä nähtävyyksiä kattomaan, kun muuten tulisi kiire niiden kanssa. Siltoja tuli jo nähtyä ihan tarpeeksi, joten otimme suunnaksi Buckinghamin palatsin. Me päästiin sinne vasta aika myöhään, mut kyl ne kuuluisat vahdit siel kuuliaisesti törötti paikoillas. Ja välil käveli edestakas. Siellä oli kyltti, misä kerrottiin et ne vahdit vaihdetaan joka toinen päivä. Nyt vois joku viisaampi sit kertoo, et seisooks ne samat vahdit siel kaks päivää putkeen syömäti ja pissimäti? :D

Palatsilta ja hienoimmalta patsaalta, jonka olen ikinä nähnyt (vasemmalla ylhäällä) mentiin jonkun puiston kautta Big Benille. Siinä vaiheessa mun kamera ilmotti et akku loppus. Onneks sain otettu Big Benistä viel parit kuvat, mut puistos olevat ankanpoikaset jäi nyt kuvaamatta. :( Ihan ku niit ei Suomeski olis. :D

Käveltiin siitä viel Thamesille asti, ja tuli nähtyy se maailmanpyöräkin, jonka juurelle pysähdyttiin syömään krhmmäkkärikrhmmmruokaa.

Ja siel yhden talon sisäl oli tollaset, mist ois saanu Hello Kitty- ja Paavo Pesusieni-pehmolelui! Mut ei me annettu niitte viedä meidän kolikoi. Yritin tota jo kerran siel Thorpe Parkissa, mis oli tollases nörtti-Paavoja. Sain sen kourajutun siihen yläpuolelle, ja se otti siit Paavosta jo kiinni, mut sit se koura ei sulkeutunu tarpeeks, eikä saanu Paavost otet ja sinne jäi. :(

Seuraava päivä, viimeinen, jona voisi jotakin tehdä, oli shoppailua, sightseeingiä ja oleskelua. Toi laukku tossa vasemmalla olis ollu niin ihana! Olen aina haaveillu Paul's Boutiquen laukuista, kun ne on niin värikkäitä ja mun näkösiä. Toi kuosi oli ihan täydellinen, eikä se iso kokokaan olis haitannu, mut siinä oli kova pohja. Ja se kova pohja oli järkyttävän iso. Mun olis pitäny kulkee käsi ihan ihmeellisesti sojottaen, jos olisin kantanut tota olalla. Se sentään makso melkeen 80e, niin sinne se kaunis laukku jäi. :( Noi pikaritkin olisin voinu viedä kotiin, ne oli sitäpaitsi tosi halpoja, mut en sit uskaltanu. Ne ois kuitenki menny rikki koneessa.

Päivän evästyksenä oli Pizza Hutin pizza. Mä otin tollasen aterian, mihin sai valkata pizzan lisäks ranskikset tai salaatin. Otin salaatin, kuka nyt ranskiksii syö pizzan kanssa, ja voi että oli ihanaa syödä kasviksia välillä! Pizzakin oli tosi hyvää, vaiks ananaksii olis saanu olla enemmän, ja yllättävän täyttävää! Katoin eka et eihän toi oo leivänviipalet isompi, mul jää nälkä, mut loppujen lopuks sai väkisin syödä sen viimisen palasen. :D

Oli kyl mielenkiintosta kokea tää Pizza Hut, kun Nina niin kauhiasti sitä ylisti. En ees sellasesta tiennyt ennen, kun niit on vaa tuol Helsingin suunnalla.

Sovituskoppikuvailua! Toi mun iso naamankuva on tossa siksi, koska piti päästä esittelemään mun rusketusraitoja! Siis palamisjälkiä... Mulla oli Thorpe Parkissa pitkähihanen paita ja farkut, mut onnistuin sit kuitenki palamaan tosta. Onneks se ei kauheen kipee ollu, mut kyl se aika pahasti punotti. :D

Sitten kun saatiin loput Oxford Streetistä katsottu läpi (Jes, mikä voittajafiilis! :D ), me laahustettiin Marks&Spencerin kautta Hyde Parkiin, jossa meitä tervehti iiiihanat linnut! Nina tykkäs tosi paljon, kun se niin kovasti tykkäs niist linnuista! :P

Eväiksi haettiin omnomnom-hedelmäpalaboksit. Miksei niitäkään saa Suomesta? Tai jos saa, niin maksaa varmaan mansikoita. Hehee, olenpas vitsikäs! Mut noit tulee ikävä. :(

Siel puistossa oli myös ihana Rose Garden. Siel oli vaiks minkäväristä ruusua, suihkulähteitä ja penkkejä. Just tämmösiin voitais Suomenki verorahat pistää. Vaiks me vaan käveltiin siit läpi, tuli ilonen ja rentoutunut olo. Nätei kukei ja ruusuntuoksua. :)

Ja hieno puu! Siellä oli niin paljon ihania puita, joita Suomessa ei ole. Kaikkii kukkivia puita. Niit olisin kans voinu salakuljettaa mukanani, ne oli niin kauniita näihin meidän peruslehtipuihin verrattuna!

Päädyttiin sen jälkeen taas Buckinghamin Palatsiin. Tällä kertaa vahdeilla oli eriväriset vaatteet. :o Ja se patsas näytti viel hienommalta auringonpaisteessa!

Noi poliisit oli niin söpöjä! Masut pullottaa luotiliivien alta, eikä hilpeyttä ainakaan noi hatut vähennä. Sit ne vielä onnistus muutenkin näyttämään siltä, kun ne olis repästy jostain sketsistä. Klikatkaa kuva vaiks isommaks ja kattokaa! :D

Ja kuten sanoin aikasemmin, ei oo busseilla ihan helppo kulkee! Meidän oli jo aamulla tarkotus mennä bussiajelulle kakskerroksisella bussilla, mut se suunnitelma vähän feilas. Me vaan mentiin pysäkille ja huidottiin bussi pysähdyksiin (Nina näyttää sihen mallia tosa kuvassa), mut kuski sanos et bussista ei saa ostettu lippuja, vaan lähin lipunostopaikka on seuraavassa kaupunginosassa. Onneks se kuski tarjoutus viemään meidät sinne ilmaseks. :)

Siel sit tosin saatiin tietää, et ei oo sellasii, kuin "päivälippu bussiin", vaan pitäis ostaa heidän Oyster-kortti, joka maksaa ihan liikaa. Käveltiin siis lähimmälle metroasemalle ja pitäydyttiin tutussa ja turvallisessa kulkutavassa. Iltapäivällä oli sit kuitenki uus yritys! Sieltä palatsilta käveltiin paikalliselle bussiasemalle, ja ostettiin automaatista liput yhdelle matkalle parilla punnalla. Valkattiiin ekana menevämme Victorian bussiin, mut niit tuli pelkkiä ykskerroksisia, joten hypättiin sittenkin Camden Towniin menevään bussiin.

Ja oli se huimaa kyytiä, kyl pelotti! Lontoolaiset on oikeesti hulluja kaahareita. Tääki bussi veteli pisin kapeita kujia kaasu pohjassa ja tööttäili mennessään. Siin sai pitää kovin ostoskasseistaan kiinni, ettei ne olis lentäny bussin toiseen päähän!

Camden Towniin selvittyämme me bongattiin Starbucks, joita oltiin koko viikon bongattu, mut ei oltu saatu aikaseks mennä kahvittelemaan. Totta kai nyt Starbucks pitäis kokea viel ennen kotiinlähtöä!

Mä otin karamelli-frappucinon ja suklaamuffinsin ja Nina otti juustokakkua ja jotain mitä en muista enää. Joku kaakao-juttu vissiin? Frappucinoon rakastuin! Vaiks sainki kiirees juoda sen, kun kahvila meni jo kiinni, ja ottaa loput metromatkan evääks. Suomeenkin ne toi just nyt sopivasti pullotetut Starbucksin Frappucinot, mut ei se kyl ollu yhtä hyvää. Maistu ihan siltä Frezza Moccalta. Mut ehkä Suomeen vois tulla Starbucks, kun ne meinaa lisätä niiden kahviloiden määrää 30%:lla tänä vuonna. :)

Viimisen päivän saalis oli sitten tässä. Vero Modalta pinkit farkut ja ihana mekko. Mekosta ne otti multa ekana kympin liikaa, ja oli tosi kivaa selvitellessä sitä sit. Farkut on ihanat, ne istu tosi hyvin ja ne ei oo kirkkaan pinkit, vaan tollaset kämäsen pinkit. Turkoosit shortsit ja pinkki hame oli Bershkasta. Sekin sais tulla Suomeen! Se oli niin mun kauppa. Värejä, värejä, värejä ja nättejä vaatteita, jois oli kivoja yksityiskohtia, mut myös ihan perusvaatteita herkullisissa sävyissä! Rusettipaitaa kattelin jo alkuviikosta, mut en sit ottanut. Nyt se kauppa, missä se oli, piti ettii uudestaan ja käydä ostamassa se. :)

Tuliaisiks ostin Jelly Bellyjä, sellasii nimensä mukaisia hedelmäkarkkeja ainakin kahdessakymmenessä eri maussa. Sit oli pakko ostaa kupla-suklaata, toi vihree. Siinä luki viel, et tunne kuplat suussasi! Olin ihan varma et se olis sellast poksuvaa. Ja höh. Se nyt vaan oli suklaata, jossa oli joku minttutäyte, jossa oli ilmakuplia. Jippii.

Shortsien taskuissa on viel Barry M:n eyelinerit. Niit oli kans pakko ostaa, ne oli vaiks kuin hyviä! Ja ihania ja mahtavia. En siis ole edelleenkää niit oikeesti saanu testattu, mut kokeilin niit kämmenselkään, ja siin ne pysys koko päivän, vaiks välil pesinki käsiäni. Ne metallisävyt varsinki oli hienoi, ostin sen hopeisen, joka näytti silt kun olis hopeetussilla piirtänyt. Kerrankin sellasest sai tasasta ja peittävää jälkee!

Ja tässä nyt sitten kuvia meidän hotellihuoneesta! Ekassa vasemmalla näkyy mun sänky. Se ovi siinä on vessan ovi ja sitä vastapäätä oli huoneen ovi. Oikeessa reunassa näkyy Ninan sänky, ei siis ihan hirveesti ollu ylimäärästä tilaa. :D Tossa myös kuva käytännöllisestä lavuaarista, mun käsi on siinä, et tajuutte kuinka pieni se lavuaari oli. Sit kivasti noi kylmä ja kuuma vesi tuli eri puolilta, ni sit sai aina päättää, et halusko polttaa vai jäädyttää kätes, vai ehkä kumpaakin. :) Oikeenpuolimmaisessa kuvassa Ninan sänky, vaatekaappi, josa oli noin kaks vaatepuuta (heivais tonki menemää ni sais lisää lattiatilaa) ja pieni pöytä, jossa oli vedenkeitin ja kahvikupit. Sen vieressä vielä yksi tuoli, jonka vieressä oli parvekkeen ovi, jonka toisella puolella mun sänky. :)

Hotelli oli kyl hintaan nähden ihan hyvä, ja talon ikään nähden ihan hyvässä kunnossa. Viikon oleskelu makso alle kakssataa euroa, mikä on ihan kohtuullista. Henkilökunta oli kyl vähän kummallista. Yks oli niin mukava, ja jutteli meidän kans siin viimisenä päivänä kaikkee Suomest ym., mut sit se yks oli aika tapaus. Kahdesti menin siltä pyytää jotain, ja aina oli naama väärinpäin. Ekan kerran hain salasanaa langattomaan nettiin, ja se vaan mulkasi tiskin takaa ja osotti tiskillä olevia minikokosia lappuja sanomatta sanaakaan. En edes saanu nettii toimimaan, kun salasana oli väärä, mut en uskaltanu enää mennä sanoo siit. :D Toisen kerran pyydettiin toista shampoo-pussia, ja taas se mulkasi pahasti, kaivo tiskin alta pussin ja heitti sen tiskiin, eikä sanonu sanaakaan.

Mut voin suositella tota hotellii, jos ei tarvii hotellii muuhun ku yöpymiseen ja peseytymiseen. Jos ei aio hengailla siel päivisin. Mietittiin kyl vähän, et jos viel mennään Lontooseen uudelleen, mennään vähän lähemmäks keskustaa sellaseen hotelliin, mikä maksaa 5-10 puntaa enemmän/yö. Tuolt kuitenki meni 20 min metrol keskustaan, ja se oli aika pitkä aika istuu.

Ja metroista puheenollen...

Niitä kans jää ikävä! Siel oli aika jännää suunnistaa maan alla oikeisiin metroihin erilaisissa olosuhteissa. Siel oli oikeesti ihan kummallista. Välillä niis käytävissä oli niin kauhee tuuletus, et tukka lensi. Välil siel oli niin kuuma, et tuli ihan hiki ja välil taas niin kylmä, et sai täristä. :D

Ja ne ihmiset! Niit oli ihanaa kyylätä! Taisin täst jo viime postauksessaki sanoo, mut kuin kivaa vilkuilla mitä kanssamatkustajat puuhailee ja miltä ne näyttää! :)

Toinen mitä tulee ikävä, on kaikki pikkujutut, jotka sai yhtäkkii arjen pysähtymään. Yks oli tollanen liikennemerkkitötteröä soittanut mies ja toinen ihana metrolaulaja. Se tuli vaunuun, laulo laulun, keräs rahat, siirtys keskelle vaunuu, laulo toisen laulun, keräs rahat, siirty vaunun loppupäähän, laulo kaupan päälle viel yhden laulun ja siirtys seuraavaan vaunuun. Se soitti myös samalla kitaraa, mut ei sekään ollu niin ihanaa, kuin se sen olemus. En osaa selittää, mut siit tuli ehkä vähän mieleen Jack Sparrow. Se oli sellanen ilonen ja huoleton ja huojuvainen. :D Ja se sai kaikki innostumaan! Kyl sen hattuun kilisi paljon enemmän kolikoita, kuin sellasen yhden, joka vaan selitti ettei sil oo rahaa, ja kulki hattu ojossa vaunun läpi... Mut et miten ihmiset tuol uskaltaa tehdä tollasta? Suomalaisille se olis liian noloa leikkii et liikennetötterö on torvi, tai alkaa laulelemaan junassa. :D

Mutta joka tapauksessa, joskus kaikki hauska loppuu. Perjantai-ilta meni pakatessa, ja sitä tavaraa oli ihan hirveet määrät! Sain ottaa neljä kiloa lehtiä käsimatkatavaroihin, ettei olis laukku painanu liikoja. :D Periaatteessa olisin saanu Ninalta lisäkiloja, kun sillä oli alle 20kg, ja niit sai sillee yhdistellä, mut en uskaltanu jos ne olis alkanu jotai kysellä siel. :S Suomes me päästiin check-iniin jonottamati, mut Lontoossa sai jonottaa reilusti yli puol tuntia, vaiks me hipsittiin jonoon jo paljon ennen check-inin aukeamista. Mun laukku painoki sit tasan 20.0kg. :D Oli sitä kyl kiva rahdata koko päivän paikasta toiseen! Ei siin muute mitää, mut yhdel metroasemal ei ollu liukuportai, vaan tavalliset portaat. Sain sitä rahdattu noin viis rappust ylöspäin, kunnes komee prinssi tuli siihe ja kysys tarviinko apuu, ja se kanto sen mun puolest rappuset ylös. :D Oisin vieny sen pojan kottii, mut se tais olla mua ainaki viis vuotta nuorempi. :S

Sit olikin jäljellä enää odottelemista. Odottelemista lennolle, odottelemista Suomeen saapumiselle. Lentoasemalta tehtiin vielä viimiset ostokset Accessorizesta verovapaina. Onneks oli kirkkaampi sää kuin tulomatkalla, näki vähän maisemiakin! Vasemmassa yläkulmassa näkyy Turku. :) Harmi et lentsikka meni Hesaan asti. Toi oikeen yläkulman kuva oli muuten junasta, kun oltiin matkalla lentoasemalle. Käskin näyttää mahdollisimman uupuneelta ja väsyneeltä, nyt kun viikon ravaaminen ja juokseminen on ohi. :D

Ylläolevat kuvat on itseasias lähtöpäivältä, kun koitettiin selvitä lentoasemalle parkkiin, mut ne tulee nyt myöhässä, kun sain Ninan kuvat. Osa muistakin postauksen kuvista on Ninan ottamia!

Kotiin olikin pitkä ja kulkuneuvorikas matka, kun ekana mentiin metrolla juna-asemalle, sieltä junalla lentokentälle, josta päästiin oikeaan terminaaliin ihmeellisellä sukkulalla. Sitten lentokoneella Suomeen, ja autolla kotiin. Sitä ennen tosin piti käydä Ninan äidin luona hakemassa auto täyteen tavaraa, ja sit just kun oltiin lähdetty, Ninan äiti soitti et muistettiinhan me kastella kukat. Eli täyskäännös ja kukkia kastelee! Sen jälkeen päästiin sentään pitkälle kotimatkalle. Vähän oli kuskikin väsyny, kun jossain vaiheessa katoin ihan selvästi et tien vieres hengailee leijona, mut se oliki kivenlohkare... Siit mentiiki sit aika äkkii tankkaa ja hypittii tasajalkaa pari kertaa auton ympäri ennen ku jatkettii matkaa. :D

Kotiin olikin ihanaa ja kummallista palata. Koko päivän oli kattonut vaan ikkunasta maisemia ja yhtäkkiä alkokin tulla tuttuja maisemia. Aamulla sitä oli vielä Lontoossa ja nyt Turun peräkylässä. Kotona olikin kaikki ihan innoissaan kun kaarsin autolla pihaan. Sieltä ne juoksi mäkeä alas ja halas mut ihan rusinaks. Puhuin koko illan taukoomati reissusta ja mun äitikin ihmetteli et mis kohtaa toi oikee hengittää. :D Ja sit pääsi omaan sänkyyn nukkumaan, mikä oli ihan ihanaa sen kivikovan hotellisängyn jälkeen. :)

Jes, matkakertomus on valmis! Toivottavasti teillä oli hauskaa lukiessanne tätä, koska mulla ainakin oli hauskaa kirjottaessani. :)