Tupatarkastus!

Lupailin aiemmin, että pääsette kurkkaamaan millasessa paikassa asun ja saamanne pitää! Koitin tehdä seitsemän kertaa videopostausta, mut pakko se vaan on myöntää, et munsta ei oo puhujaksi, kirjotan mielummin. Joten ne seitsemän videota hylättyäni päätin hoitaa homman valokuvien avulla, jolloin voin samalla myös kertoa itse muutosta, joka ei ollut helppo prosessi, joten luvassa höttöä ja vähemmän höttöä! :)

Kuvat klikkaamalla isommiksi!

Viime kesänä heinäkuussa oottelin kirjettä yhteishaun tuloksista. Hain opiskelemaan lastenohjaajaksi, sosionomiksi (toista kertaa) ja ohjaustoimintaan. Sain ekana kirjeen lastenohjaajankoulutuksesta, et jes, munt on valittu sinne! Viikon päästä mulle tuli kuitenkin kirje HAMKilta, muistan vieläkin sen aamun, kun kävelin postilaatikolta meidän talolle ja olin avannut kirjeen. "Onneksi olkoon, sinut on valittu opiskelemaan HAMKiin!" Siinä vaiheessa piti lukee kirje vielä kolmesti uudelleen, koska kaks edellistä yhteishakua ei ollut tuottanut tulosta, ja nyt mut oli valittu satojen hakijoiden joukosta ammattikorkeeseen! Olin vielä mielestäni valintakokeissa kämmännyt yhden tehtävän tosi pahasti... Riemun jälkeen tuli sit melkeinpä paniikki; opiskelenko lastenohjaajaksi ja asun kotona seuraavat kolme vuotta, johon olin henkisesti valmistautunut, vai muutanko kotoa kahdensadan kilometrin päähän kahden kuukauden sisällä opiskellakseni jotain, josta en ole edes varma mitä se on? Mietin asiaa seuraavat pari viikkoa pääni puhki. Mulla ei tosiaan ollut mitään hinkua lähteä kotoa kämäseen kerrostaloyksiöön itsekseni asumaan. Mut tää oli mun tilaisuuteni, ei sitä voinu päästää menemään. 

Joten monien itkujen jälkeen päätin lähteä! Aika äkkiä siinä sai alkaa kattomaan tavaraa läpi, mitä tulee mukaan, mitä heitetään pois ja mitä jätetään säilöön. Kuvissa näkyy mun huone, kauhee sekasorto, kun raahasin sinne mun koko omaisuuden ympäri taloa pakattavaksi. Toisaalta oli tosi kivaa, toisaalta tosi haikeaa, kun tuttu huone vähitellen tyhjeni... 

Se, mitä odotin ehkä eniten koko muutossa oli se, et saisin viimeinkin mun ihanat keittiötavarat käyttöön, joita olin jo viis vuotta ostellut itse ja toivonut lahjaksi! 

Mut vaati se uhrauksiakin. Päivää ennen, kun sain tiedon kouluun pääsystä, olin kerännyt edellisen palkan ja käyny ostamassa pullalautaset, kahvikupit ja tassit itelleni, kun haluamani sarja oli alennuksessa. Luulin asuvani seuraavat kolme vuotta kotona, joten voisin ihan hyvin pistää 80€ niihin astiohin, kun ei mulla mitään kuluja ollut! Niinpä, mitä nyt kämppä pitäis seuraavaks vuokrata ja ostaa sinne kauheesti kaikkee tarpeellista kahvinkeittimestä lähtien, joten säästöpossu sirpaleiks vaan! Keräsin tähän asti viissenttisiä purkkiin pahan päivän varalle, jotain sataviiskymppiä sinne ehti kertymään ja ne katos todella nopeesti kauhoihin ja kattiloihin. 

Seuraavaks ei auttanut muu, kuin soittaa sossulle. Se oli suuuuri virhe, en suosittele laskemaan yhtään mitään sen laitoksen varaan. Kaiken muuttohässäkän keskellä sain leikkiä siellä kivan sedän kanssa. Tämä setä pisti mut toimittamaan sinne hakemuksen ja valehtelematta yli kakskymmentä liitettä mm. vanhempien tuloista, mun tuloista ja menoista, koulutodistuksista, palkkakuiteista, omaisuudesta jnejne. Ne kun olin koonnut parissa päivässä ja lähettänyt, alko mun pompottelu entisen ja nykyisen kotikaupungin sossun välillä. Vuorotellen soittelin molempiin ja aina sanottiin, et soita toiselle, ei sun juttus oo meidän asia. Puhumattakaan siitä, et sain ne liitteet ja hakemukset lähettää vielä toiseen laitokseen, sekä vielä toisen kerran ensimmäiseen laitokseen, kun ne hukkasi ne. Sinnikkäästi jänksäämällä sain ne maksamaan pakettiauton vuokran muuttamiseen, sekä takuuvuokran, kun sanoin niille et en mä voi sillan alla asuu. Pyysin myös, et ne ois maksaneet mulle ekan kuukauden vuokran, niin sit pärjäisin jo, mut se ei enää kiinnostanut. Mut sen voin sanoo, et stressasin muuttoo jo ihan sikana, ja siihen päälle paperisotaa ja erittäin epäystävällinen virkailija puhelimen toisessa päässä, niin ei ollut ihan helppoo elämä silloin. 

Seuraavaks alko tavaran roudaus. Ainoa uusi kaluste jonka hankin, oli Ikean Expedit-hylly ja kirjotuspöytä siihen. Aika monta kertaa saatiin sahata edestakasin siinä parin viikon aikana viemässä kuormia. 

Tyhjä kämppä alko saada täytettä vähän liiaksikin! Pahvilaatikoita oli joka puolella ja oli tosi kummallista nähdä tutut tavarat siellä oudossa paikassa. Teki mieli viedä ne äkkiä takaisin kotiin! Pari kertaa siinä harkitsinkin, et perun koko homman, mut muuttoon oli menny jo niin paljon aikaa ja rahaa, et hampaita purren päätin kestää ainakin pari ekaa kuukautta ja kattoo, olisko koulussa mitään järkee. 

Erityisen ankeaa oli keskeneräisyys. Sohvalla oli laatikoita ja pressuja päällä, sängystä puuttui patja, ruokapöytä oli yhtä kuin pieni sivupöytä ja pari matalaa jakkaraa. Täälläkö mun pitäis asuu seuraavat neljä vuotta? 

Lopulta mun huone alko tyhjenemään täysin. Ennen askartelutavaraa pursuilluttursuillut pöytä oli ihan tyhjä, vaatekaappi oli tyhjä, seinät ja hyllyt oli tyhjiä... Miks mun koti oli tyhjä, mitä ihmettä olin mennyt tekemään? Jo alkanutta koti-ikävää ei helpottanut yhtään ihanat kesämaisemat mun ikkunasta, joita rakastan. Niitä en sais mukaan! 

Koitti ensmäinen yö mun uudessa kämpässä. En ole tottunut kerrostalokämppään ja munsta tuntu et oikeesti tukehdun. Eihän siellä ollut ilmanvaihtoventtiiliä missään, eikä ovee voinu pitää auki yömyöhään, eikä se rappukäytävän ilma nyt muutenkaan ois auttanut. Istuin siellä sit kaikki mahdolliset ikkunat auki. Lisäks se kämppä oli ihan kämänen. Lattiat oli mustat, seinät oli mustat ja jokasen vaakasuoran pinnan päällä oli reipas kerros pölyä. Mua ällötti olla siellä! Kaikki tavarat oli laatikoissa piilossa, ainoastaan läppärin löysin ja iskin ikkunalaudalle. Kattolamppuja ei myöskään ollut, joten hengasin siinä sit pelkällä kynttilänvalolla. Kaiken muun lisäks, uskomatonta kyllä, sinä yönä alko kauhee ukkosmyrsky! :D Mulla ei ollut vielä kissoja mukana, joten pelotti olla yksin. Vielä se tieto, et jos haluisin nähdä kenet tahansa tutun, olis siinä kahden tunnin matka välissä, ei helpottanut yhtään. Nettiä kämpästä ei tietty vielä löytynyt, joten mulla oli sellanen olo, kun oisin ollut vankilan eristyssellissä. 

Seuraava aamu näytti onneks valosemmalta! Olis kyl edelleen tehnyt mieli vaan lähtee kotiin vaiks kävellen, mut miljoona hommaa odotti tekijäänsä. Ensimmäisenä seinien maalaus. Ennen seinät oli olkkarissa kämäsen keltaset, täynnä reikii ja isoi mustii viivoja. Vuokranantajan luvalla maalasin yhden seinän harmaaksi ja loput valkoseks. Siinä meni jo pari päivää. Maalin kuivumista ootellessa pesin lattioita (sain pestä ne kolmesti ennen kuin ne oli puhtaat...) ja hinkkasin pölyjä pois nurkista ja pesin joka ikisen kaapin, hyllyn ja oven jollain supermyrkyillä, koska mua ällötti niin paljon se kaikki kämä, mitä edellinen asukas niihin oli jättänyt! 

Pikkuhiljaa alko elämä kirkastumaan ja laatikot tyhjentymään... Olin tosi ilonen saadessani kissat mukaani, ne oli tuki, turva ja lohdutus. Ennen niitä ja nettiyhteyttä ja putsaamista ja puunaamista meni monta iltaa, kun itkin vaan ihan hulluna. Joo, hävettää myöntää et mun itsenäinen elämä alko parkumalla, mut niin se meni. Kaikki tärkeimmät ystävät ja sukulaiset jäi jonnekki kauas, en tuntenu kaupunkia ja kämpässä vaan ällötti ja tuntu et tukehtu, et ei ollu kovin kivaa! Pikkasen ehkä stressaski alkavaa kouluu ja kaikkee. Sitä paitsi ekan kerran kun uskalsin pistää nokkani ulos ja lähdin iltalenkille, jouduin tosi ahdistavaan tilanteeseen. Joku mamu tuli nimittäin juttelemaan mulle (ei mulla mitään mamuja vastaan ole, vaiks suurin osa mun kohtaamista mamuista on ollu turhan lähenteleviä...) ja hoki et haluu tutustuu munhun. Koitin vaan pikakävellä mun kerrostalon pihaan lukittavan portin taakse, mut se ei tajunnut vihjettä, vaan seuras perässä. Sain puhuu sille tosi kauan kauhua äänessäni, et sori, mut mä en haluu tutustuu suhun just nyt, enkä haluu antaa puhelinnumeroo ja sä et saa tulla tän portin sisäpuolelle. Onneks pääsin tilanteesta ehjin nahoin pois! Ei siinä mitään uhkaa nyt muutenkaan ollut, tosi kohtelias se oli, mut vähän turhan sitkee. 

Kuvaan liittyen, tässä vaiheessa oli laatikot jo aika hyvin purettu, mut sit tuli kaikkii muit kivoi ongelmii. Keittiön lavuaari nimittäin lakkas vetämästä. Vedin tiskauksen jälkeen tulpat pois, ja mitään ei tapahtunut. Ennen ne vedet oli siitä muutamas tunnissa kadonneet, mut nyt ne oli siinä seuraavana aamunakin. :D Ei se mitään, soitin taloyhtiään tai jonnekin, ja sieltä tuli setä korjaamaan putket. Tosin sitä ennen olin kantanu ämpärillä noi vedet vessanpyttyyn... 

Ja vessasta puheenollen, se on yks murheenkryyni! Siellä on putkissa joku bakteeriongelma tai jotain, koska siellä haisee aina viemärille. Mun pitää pitää vessanovi tiiviisti kiinni, tai muuten se haju leviää koko kämppään. Olen kaatanut sinne rööreihin kaikenmaailman vessanpuhdistusaineet ja niksipirkka-aineet ja kloriitit ym. syövyttävät myrkkytöhnät, mut haju tulee aina paris päivässä takasin. Samoin vessanpyttyä saa olla pesemässä kahdesti viikossa, kun sinne tulee jotain ruskeeta kämää pohjalle. Vesihanasta ei oikeen voi juodakaan, kun vesi maistuu tosi vahvasti raudalle ja vesikannun pohjalle tulee sitä samaa ruskeeta kämää, kun vesi on seissyt päivän siin kannussa. Että tämmöstä pientä! :D 

Mut onneks meille tulee putkiremontti kesällä! Vessa menee ihan kokonaan uusiksi ja toivottavasti myös putket! Lisäks remontti alkaa tasan samana päivänä kuin mun kesäloma, joten pääsen täältä kotiin evakkoon kesäksi ja lisäks vuokraa ei tarvii maksaa putkiremontin ajalta. Ihanaaaa, putkiremontti on mahtava asia! :P

Nyt tosiaan mun kämppä on valmis, kutsun tätä jo kodiksi, elämä on ihanaa, koulu on unelmien täyttymys, eikä tää kaupunkikaan huono paikka ole! 

Kuvissa näky yhdistetty olohuone/makuuhuone. Ison sängyn sain yhdeltä sukulaiselta, joka muutti myös syksyllä, omakotitalosta pienempään kämppään. Toi on oikeesti sohva, jonka saa levitetty tollaseks, eli patja ei oo mikään mukavin ja pehmein, mut kyl siinä paris kuukaudessa tottus nukkumaan... :D Kuvassa näkyvä pöytä ja tuoli tuli samasta paikasta. Pöydän maalasin vaan valkoseks. Seinän taulunkehykset Ikeasta. Oikeella näkyy sit toinen pääty, jossa on kirjotuspöytä ja sohva. Sohva on myös sukulaiselta, heitin sihen vaan pinkin peiton päälle, koska se oli oikeesti tummanvihreä, eikä se tänne sopinut! :P

PS. Kynsilakkojen koti on laatikosto, joka jää vähän pahasti nyt tonne kirjotuspöydän tuolin taakse! 

Keskellä seuraava kuva olohuoneesta, iiiihanat isot ikkunat, joihin rakastuin heti ja sohvan vieressä Ikeasta ostettu tikapuuhyllykkö, joka näkyi jo siellä mun huoneessa aiemmin. Vasemmalla kuva sitten sänkyä vastapäätä, siinä on mun meikkauspiste. Valkonen pöytä sukulaiselta, peili mun huoneesta, vintistä löydetty ja kaappi ostettu aikoinaan kierrätyskeskuksesta. Vasemalla ovi keittiöön, oikeelta pääsee eteiseen, josta kuva oikeenpuolimmaisena. Siinä, kuten näkyy, on vasemmalla naulakko ja oikeella, kuten ei näy, pari pientä vaatekaappia. Naulakosta tännepäin on myös vessanovi, jota en käytä, koska vessaan menee kaks ovea ja toinen on kätsympi. 

Ja keittiö! Keittiö on mulle tärkee, koska rakastan leipomista! Kunnoltaan se ei ole häävi, kaapeista ja laatikosta puolet on mallia 30 vuotta vanha ja puolet mallia nykypäivä, jääkaappi on ikivanha energiasyöppö ja hellauunissa on jotain vikaa, koska pannulla menee vartti kuumentua ja uuni puolestaan toimii joko liian tehokkaasti tai liian vähän tehokkaasti, eli joko sitä kaakkua saa pitää siellä kymmenen minuuttia yliaikaa tai sit se on jo palanut kaks minuuttia ennen ohjeen sanomaa aikaa... Mut järjestely on tosi kiva, toisessa päässä on pöydät ja vehkeet ja toisessa päässä tilaa ruokapöydälle! Sain sen siis ostettua vasta myöhään syksyllä. Ikkunan edessä on joku DIY-pöytätaso, joku levy hyllynkiinnikkeen päällä, mut tosi kätevä! Sen alla oleva kylmäkaappi on vähemmän kätevä, siellä on kiva rikkinäinen venttiili suoraan ulos, josta puskee raitista pakkasilmaa sisään! Lampun sain lahjoituksena ja maalasin turkoosiksi, maton vein meidän vintiltä itselleni, kello on Ikeasta palkkana saatu kolme päivän näyttelijäntöitä vastaan. :)

Katsotaanpas vielä vähän yksityiskohtia! 

Kellon hyllyiltä löytyy monenlaista tavaraa! Ekana tollanen heppakello, se on rikki, mut maalasin sen ja lisäsin vähän helmiä, niin siitä tuli oiva koriste-esine! Sitten Ikean lasipurkki, jossa säilytän lusikoita. Yläoikeella kirppislöytöposliiniesineitä, alarivillä jätskipurkkeja ja lapsuudesta asti mukana seuranneita nukkeja. Oikeestaan inhosin niitä pienenä, kun eihän niillä ole ees kammattavaa tukkaa, mut nyt ne on ihania koristeina. :D Viimisessä kuvassa lisää lasia ja joku karmee glitterpäällystetty heppa, joka oli niiiiin hirvee, et se oli pakko tuoda kirppikseltä kotiin. Enkä tykkää hepoista, vaiks niitä on noin paljon! :D

Pysytään viel keittiössä ja kurkataan astioita! Ekana ylhäällä Ikean lasit ja kipot. Lasit ostin kun muutin, kipot oli ollu jo hetken varastossa. Seuraavana Alessin sokerikippo ja pippuri&suola-sirotin. Jeeee tiskauskin voi olla sikahauskaa, kunhan on pinkit kumihanskat ja pinkki tiskiharja! Oikeesti tiskaus on kamalinta ikinä ja toi tiskiharja on ihan huono. :P Sitten ne astiat, joihin tuhlasin just ennen tietoa muutosta, Pip Designin ihanaihanatihanat lintukupposet! Noita saa Stokkalta, myös vaaleenruskeina ja vaaleensinisinä. :) Alareunassa Mun taikinakulhot, Josephjosephilta. Maksaa uutena turhan paljon, mut kun oli puoleen hintaan, nappasin itelleni, kun olin niitä jo ihan tarpeeks kauan kuolannut sisustuslehtien sivuilta! Sit vielä Alessin talouspaperirullateline (mikä sana! :D ) ja toista astiasarjaa, Satumetsää. Mulla on periaatteessa Satumetsää aamupala-astiastona, kuvan takan näkyvää Iittala/Marimekko-Bottnaa ruoka-astiastona ja sit Pip Designit teekutsuja varten. :P

Olkkarin tikapuuhyllyköstä löytyy pari vanhaa kukkoa, joita oli kuulemma joskus millälieluvulla. Sitten jääkaapinoven Pekka Töpöhäntä-kortit (En tykkää siitäkään, mut kortit on ihanan värikkäitä :P ), pullo täynnä neonvärisiä hamahelmiä (oli muuten jossain ihan ensimmäisissä kynsikuvissa mukana), tuparilahjaks saadut Vallilan verhot, joulupalloja lasikipossa, jouluvaloja vähän useemmassa lasikipossa ja äitini vanha nukke + kirppislöytö pupu-rasia. 

Ja tätä kämppää sit esiteltiin syksyllä ekana Ninalle privaattitupareissa monenmonen leffan ja tacojen kera! (Huom. järjestys on vähän eri vielä tässä kuvassa!) :)

Ja näin päättyy tämä kilometripostaus! Siis tää on jo toinen postaus viikon sisällä, huh! Ens jakso näyttää koulussa vähän helpommalta, joten ehkä saan parit muutkin ikuisuusprojektit listalta pois. :) Ja ehdottaa saa, jos tulis postauksiin aiheita mieleen, kynnellisiä taikka vähemmän kynnellisiä. 

 Kertokaas sitten, miten teidän muutto kotoa pois sujui, ja miltä näytti eka kämppä! :))