Sivut

tausta

24.3.2012

Miss Hopealakka

Dindidin, saanko esitellä:



Huh, että kuulostaa hienolta, eikö! :P Tän postauksen tarkoitus on löytää täydellinen hopealakka leimaamista varten. En tätä varten ostanut mitään ylimääräisiä lakkoja, vaan käytin varastossa olevia vanhoja. Se on kumma, miten niitä hopealakkoja kertyy varastoon... Aina kun saa halvalla, täytyy napata mukaan, koska "ainahan hopealakkaa tarvitaan". Se on kynsilakkaajan perusväri, eikä sitä ilman oikein pärjää. Mutta mennäänpä asiaan!


Ehdolle asettui kuusi lakkaa. Tokmanneista löytyvä CCUK, joka maksoi muistaakseni jotain kolmisen euroa, Seppälän Classics metallic, joita löytyy myös sinisenä, pinkkinä ja liilakellertävänä duochromena, pari euroa, sekä kaikille tutuksi tullut Tokmannin Eveline, joita saa usein euron kappale tarjouksesta. 



Edellisten lisäksi laatikon uumenista kaivautui esiin Models Ownin Stearling Silver, Seppälästä vajaalla vitosella, Nfu.Oh'n hopeinen hololakka, Näytä Kyntesi-nettikaupasta ~8 euroa sekä Seppälästä saamani Wild&Mildin hopeinen koristelulakka, joka myöskin maksaa vajaan vitosen. 



Tässä lähikuvaa ensimmäisistä kolmesta. Valitsin leimauskuvioksi vähän haastavan puolikkaan kynnen kuvion, jossa on isompaa kuviota, kapeaa viivaa ja aukkoja. Pidin CCUK:ta pitkään todella hyvänä leimaushopeana, mutta tämä kuva kertoo jotain ihan muuta. Jälki on todella rosoista ja näyttää jopa hieman suhruiselta. CM:sta ei voi samaa sanoa. Jokainen osanen kuviosta näkyy selkeänä ja yhtenäisenä. Evelinen lakka on näistä kolmesta toivottomin, jälki on todella himmeä, eikä alareunan kuvioita edes meinaa sydämiksi tunnistaa.



Jälkimmäisessä kolmikossa kaksi ensimmäistä näyttävät hyvin samoilta. Kuvassa näkyvistä rutuista ei kannata välittää, kynsitikut vain ovat tehty vähän väärästä muovista, jota kynsilakka sulattaa ja lakka menee aina ruttuun niillä... Models Ownin hopea näyttää näkyvän aika hyvin, samoin Nfu.Oh, mutta jälkimmäinen jää ehkä hitusen laimeammaksi Models Owniin verrattuna. Wild&Mild ei toiminut leimauksessa juuri lainkaan, kuvio jäi todella, todella himmeäksi tällä helmiäishopealla. Testailusta kuitenkin näkyy, että viivoina ja pilkkuina se toimii loistavasti! 



Tällä kisojen kierroksella tarkastellaan lakkoja hieman lähempää. CCUK näyttää olevan hieman rakeinen lakka, mutta ei missään nimessä peittämätön. Shimmeriä on runsaasti ja kynnellä tämä lakka näyttää todella hyvältä, ei liian hippuiselta, mutta ei tylsän tasaiseltakaan! 



Classics metallic on taas todella hienojakoista koostumukseltaan, eikä ilman lähikuvaa shimmer-hippusia meinaa nähdä ollenkaan. Sen lisäksi se on todella peittävää, mikä on hyvä leimauslakalle. Tällä lakatusta kynnestä näkee melkein oman peilikuvansa! :P



Tämä Eveline kuuluu Holographic-kokoelmaan ja kuvastakin voi nähdä sateenkaaren värisiä hippusia, jos tarkasti tiirailee. Koostumukseltaan tämä on aika samanlainen CCUK:n kanssa, paitsi peittävyys eli shimmerhippusten tiheys tuntuu olevan hieman huonompi. 



Models Ownin Stearling Silver kuuluu myös rakeisempiin hopealakkoihin ja tuntui itse asiassa olevan kaikkista suurirakeisin näistä kuudesta lakasta. Peittää silti todella hyvin, melkeinpä yksi kerros riittää. Tämä oli leimauksessa myös hyvä, joten shimmerin tai muun väripigmentin määrä vaikuttaa selvästi enemmän leimaukseen, kuin värin määräävän hippusten koko. 



Nfu.Oh on hololakka Evelinen tapaan, mutta tsiljoona kertaa komeamman näköinen! Myös tässä hippuset ovat aika pieniä, mutta kuten jokainen näitä hololakkoja omistava tietää, peittävyys ei ole mitä parhain. Hippuset taittavat valoa kuitenkin niin tehokkaasti, että myös leimausjälki näyttää yllättävän hyvältä!



Wild&Mild poikkeaa muista siinä, että se on helmiäislakka, eli pearl. Siinä ei ole lainkaan shimmeriä, joka luo rakeisen pinnan vaan se on läpikuultava ja hohtava, mikä ei tuntunut sopivan leimaukseen lainkaan.



 Tässä vielä kuva, josta hahmottaa hyvin, mitä tarkoitan. Tästä näkee hyvin selvästi rakeisuuden erot.



Näiden tieteellisten tutkimusten perusteella voin todeta, että Classics metallic selvisi voittajaksi. Sillä sai aikaan tasaisimman ja peittävimmän leimausjäljen, joka erottuu edukseen muista jo paljaallakin silmällä katsottuna. Niitä siis tosiaan on tällä hetkellä Seppälässä myynnissä muutamaa eri sävyä. Minulla on myös pinkki, joka toimi yhtä upeasti leimaamisessa (ks. Tuulen värit- kynnet), joten äkkiä hakemaan näitä, kun hintakaan ei päätä huimaa! :P

Mikä on teidän suosikkihopealakkanne leimauksessa? 

PS. Pikkulinnut lauloivat, että Seppälään olisi tulossa maailmalla suosioon nousseita magneettilakkoja... 





12.3.2012

Crackle + vesimarmorointi = cracklemarmorointi!

Voi että! Otsikko jo kertoo, et kotikemisti on taas keksinyt luovuudenpuuskassaan! :D

Mun on pitänyt jo kauan kokeilla taas pitkästä aikaa vesimarmorointia. Sitten mietin, et se on jo niiiin nähty. Pitäis keksii sihen jotain uutta... Siinä vaiheessa katse vaelsi pisin kynsilakkalaatikoita ja pysähtyi cracklelakkojen kohdalle. Hihihahaa, mä marmoroin crackleilla! :D


Eka käsi. Tiputan veden pinnalle China Glazen turkoosia cracklea ja Barry M:n pinkkiä cracklea (kynsillä alla hopeinen Seppälän Classics Metallic). Barry M käyttäytyy ihan nätisti, leviää reunoille asti, mut CG ei liiku mihinkään, ellei sitä vähän töki. Lakat kuivuu supernopeesti veden pinnalle ja jämähtää siihen, ei mitään mahiksia tehdä kuvioita. Barry M liikkuu vielä hetken aikaa vedessäkin, mut lähtee reunoista halkeilemaan, CG vaan möllöttää paikallaan. Kynnen kuvioista tulee vähän klimppiset, koska värien liikuttelu on lähinnä pinnalle kuivuneen värikalvon liikuttelua, ja se menee helposti ruttuun törmätessään muihin lakkalauttoihin vesikipossa... 

Mutta heeeeei, entäs jos mä...? Joooooo!


Näin helpolla ei luovuteta! Lorautin veden sekaan noin puoli ruokalusikallista puhdasta asetonia, jos se vaikka pitäis lakan vähän kauemmin "sulana". Se tosiaan toimi! Edelleen CG ei tykkää paljoa liikuskella, mut sillee lakkoja ehtii vähän liikutella ja ne on kynnelle mennessään vielä sen verran vähemmän jämähtäneitä, ettei ne klimppiinny. Jes! :) 

Asetoni (kynsilakanpoistoaine toimii varmasti yhtä hyvin, mut sitä täytyy lorottaa vähän reilummin sekaan) aiheutti myös sen, et värit hieman sekoittui. Siks kuvassa näkyy kynsillä myös vaalean liilaa. Katotaan vähän tarkemmin vielä: 


Jep, pinkki ja turkoosi sekoittui kauniiksi liilaksi niiltä osin, joilta se pelkällä vedellä meni isoksi klimpiksi. :)

Kokeilin myös ihan pelkkää asetonia, mut se ei enää toiminut. Siinä kynsilakkapisara tippui suoraan kipon pohjalle, asetoni ei kannatellut sitä. 

Jos joku nyt innostui ja meinaa lähteä rautakauppaan hakemaan asetonia, muistutan parista asiasta, ettei tule poru! 1) Asetoni on myrkkyä. Se haihtuu ilmaan nopeasti, jonka huomaa asetonillisen kynsilakanpuhdistusaineen kuivumisena vanulapusta. Se kuivattaa vähän ihoa ja herkkänahkaisimpia saattaa jopa hieman poltella. Sitä ei saa juoda eikä pistää silmään. :P Sitä kuitenkin siis on esimerkiksi kynsilakanpoistoaineissa, joten et kuole, kunhan huolehdit riittävästä ilmastoinnista. Toisin sanoen ikkuna tai lliesituuletin auki. 2) Asetoni on liuotin. Se liuottaa hyvin tehokkaasti pöydästä lakkapinnan pois, eikä se muillekaan arvokkaille huonekaluille hyvää tee. Jos marmoroit muovisessa kulhossa, se saattaa mennä asetonista piloille, se muuttuu sameaksi ja naarmuisen näköiseksi (kokeiltu on...). Jos et halua pilata kaunista muovikippoasi, käytä lasista kippoa tai leikkaa asetonillisesta kynsilakanpoistoainepullon pohjasta itsellesi vati, jossa cracklemarmoroida. Se kestää asetonia, koska sitä siinä on ennenkin ollut. :P


Olen nyt kyllä aika ylpee keskinnöstäni! Pikainen googletus paljasti, et taidan olla eka, joka sai tän toimimaan! Joku muukin oli keksiny cracklemarmoroinnin, mut ei ollu pelkällä vedellä onnistunut! :)

Lopputuloshan ei näytä ollenkaan perinteiseltä marmoroinnilta, mut se antaa kuitenkin oman ilmeensä. Oikeen käden pikkurillistä näkyy, miltä näyttää perinteinen sudittu crackle. Piti sitä vielä kokeilla, kun mietin, et eikö samaan lopputulokseen pääse paljon vähemmällä vaivalla, kun sutii lakkoja vaan kynnelle. Mut siitä tuli aivan erilainen!  Paljon ilmavampi marmoroimalla, eikä toi värien sekottuminen kyllä sutimalla tapahdu! :P

Mitäs mieltä ootte tästä, uskallatteko kokeilla kotona? :) 


6.3.2012

Models Ownin Beetlejuicelle jatkoa!

Ohops, nyt pukkaa jo toista postausta saman päivän aikana, joten muistakaa kurkkaa myös edellinen! Nyt oli kuitenkin pakko tulla heti riemuitsemaan uutisesta, jonka mukaan Beetlejuice-kokoelma kasvaa kolmella uudella sävyllä maaliskuun loppupuolella! 

Jos edelliset uutukaiset olivat vähän tylsiä, nää on kaikkea muuta! Vitsit miten ihania! :D
Nämä kolme lakkaa on suunniteltu silmälläpitäen kesää ja kevättä. Copper Pot on oliivinen keltaruskea, Tropical Sun kuin kimmeltävä auringonlasku ja Indian Ocean rauhallinen, sinisenkirjava lakka hempeän vaaleanpunaisin vivahtein (suoraan MO:n tiedotteesta suomennettu). 

Varsinkin noi kaks jälkimmäistä ottaisin oikein mielelläni itelleni! Toi viiminenhän muistuttaa todella paljon Beetlejuiceista jo löytyvää Aqua Violetia, mut Indian Ocean näyttää melkeenpä sen parannellulta versiolta. Tulee mieleen ihan joku prinsessasatu! :D 



Hihihiiii kuka muu innostui! :)) 


Models Own Beetlejuice: Pinky Brown

Hetkellisen hempeilyn jälkeen palataan vielä takasin Beetlejuicien testaamiseen! Ei tosin pitkäksi aikaa, kun pää on taas niiiiin täynnä uusia ideoita kynsien koristeluun! :P 


Eli testiin pääsi Pinky Brown, joka jo pullossa muistutti mua kovasti Orlyn Space Cadetista. Ei ne kuitenkaan ihan samanlaisia olleet! Space Cadetissa näkyy lähinnä liilaa ja vihertävänkultaista eri valaistuksissa, jossain valaistuksessa voi nähdä aavistuksen punertavaa myös, mut kattokaas tätä Models Ownia! Tää taipuu vielä keltaseen, oranssiin ja viininpunaseenkin! :P 


Näissä kuvissa näkyy ehkä eniten samankaltaisuus Space Cadetin kanssa, vaikka se ei noin vahvasti punaista näytäkään. Ja oijoi mikä kiilto! :)



Ja tässä vielä liila, joka tulee paremmin varjossa esiin. En tiedä voiko tätä edes kutsua enää duochrome-lakaksi, täähän on jo kvintettichrome, jos laulajien lukumäärää kuvaavilla termeillä jatketaan. :D Muuten lakka oli koostumukseltaan aika samanlainen kuin aikaisemmatkin Beetlejuicet. Tarvittiin noin neljä kerrosta hyvään lopputulokseen ja kynsien kärjistä lakka kului aika nopeesti. Mut on tää kyllä uskomattoman monivärinen! :o


Duochromeihin on todella vaikee keksiä koristeluja, koska haluis vaan juosta ympäriinsä eri valaistuksissa kattoen, mihin väri nyt vaihtuu, joten pakotin itseni keksimään näihin jotain! Päädyin Models Ownin Gold Rushilla näpertämään kuvioita kynsille, koska kulta oli ehkä ainoa, joka toimiii jokaikisen värin kanssa, joita kynsillä näkyy. :D Muihin sormiin vetelin eyelinerin vanhalla sudilla viivaa ja pilkkua, mut nimettömään tein tollasen peruskukkasen timanttien ja minihelmien kera. En ihan hirveesti jaksanut panostaa, kun tiesin, et lakkaukset lähtee seuraavan kahden päivän aikana vaihtoon, mut kivat niistä tuli silti. Ehkä vähän itämaista meininkiä? :) 


Tää oli kyllä tähän mennessä ihanin Beetlejuice! :)

Onko muut Pinky Brownin omistajat löytäneet kynsiltään nämä kaikki sävyt? :P